Tämä on lupaava artikkeli.

Chalicotherium

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Chalicotherium
Chalicotheriumin luuranko pariisilaisessa museossa.
Chalicotheriumin luuranko pariisilaisessa museossa.
Fossiili
Mioseeni - Plioseeni
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kavioeläimet Perissodactyla
Heimo: Chalicotheriidae
Alaheimo: Chalicotheriinae
Suku: Chalicotherium
Kaup, 1833
Synonyymit
  • Macrotherium Lartet, 1837
Lajit
  • C.‭ ‬goldfussiKaup, 1833 (tyyppilaji)‬
  • C.‭ ‬brevirostris Pictetl, 1844
  • C. ‬giganteum Butler, 1962
  • C. ‬pilgrimi
  • C. ‬rusingense
  • C. ‬salinum
  • C. ‬wetzleri
  • C. ‬‬wuduensis
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Chalicotherium Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Chalicotherium Commonsissa

Chalicotherium (nimen merkitys: ”pikkukivipeto”)[1] on sukupuuttoon kuollut kavioeläinsuku, joka on antanut nimensä koko Chalicotheriidae-heimolle. Suku ilmestyi mioseenilla, jonka ajalta sen jäänteet ovat yleisiä Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa. Se pysyi elossa sitä seuraavalle plioseenille, jolloin sen sukulainen Moropus vielä eli Pohjois-Amerikassa.[2] Eläin oli suuri ja hidasliikkeinen kasvinsyöjä, joka eli metsissä ja söi puiden ja pensaiden versoja. Chalicotheriumilla oli muiden kalikoteerejen tapaan varsinaisten kavioiden sijaan suuret kynnet.[3]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anisodon (ent. Chalicotherium grande).

Eläessään Chalicotherium on saattanut näyttää hevosen ja gorillan risteytykseltä. Sillä oli hevosmainen pää ja pitkät eturaajat verrattuna lyhyisiin takajalkoihin. Takaraajat joutuivat kannattelemaan suurimman osan eläimen painosta, eikä se täten pystynyt liikkumaan nopeasti. Chalicotherium ei myöskään pystynyt painamaan jalkapohjiaan maahan muiden kavioeläinten tapaan. Se piti nykyisen gorillan tapaan kävellä rystysillään, kynnet ranteita kohti taivutettuina.[3][4][5]

Koska täysikasvuisen Chalicotheriumin yläleuan etuosassa ei ollut hampaita,[3][4] se ei luultavasti repinyt lehtiä suullaan vaan käytti siihen eturaajojaan ja kynsiään, joilla se työnsi ravinnon suunsa takaosaan. Se söi luultavasti vain tuoreita ja pehmeitä kasvinosia, sillä takahampaissakaan ei näy kulumia.[5] Luiset kyhmyt eläimen lonkkaluissa osoittavat, että se istui isopandan tapaan pakaroidensa varassa syödessään.[3] Se on voinut myös nousta takaraajoilleen ylettyäkseen korkeille oksille.[4]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slovakiasta, Wienin altaasta on löydetty yli 60 Chalicotherium-luurankoa, mikä viittaisi siihen, että ne elivät suurissa laumoissa. Toisten tutkijoiden mukaan ne elivät yksin tai pienissä ryhmissä, ja Slovakian löydössä kyse saattoikin olla eri aikaan samaan halkeamaan pudonneista yksilöistä.[5]

Chalicotheriumin sukupuolten välillä on havaittavissa suurta kokovaihtelua. Koiraiden korkeus oli 2,6 metriä, kun taas naaras oli 1,8 metriä korkea. Koolla on voinut olla merkitystä naaraista kilpaillessa.[5]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chalicotherium kuuluu kalikoteereiksi kutsuttujen nisäkkäiden Chalicotheriidae-heimoon, jolle suku on antanut nimensä.[3] Ne olivat läheistä sukua tapiireille ja sarvikuonoille, joiden kanssa heimo muodostaa kladin Tapiromorpha.[6][7] Tyyppilajin Chalicotherium goldfussi kuvasi vuonna 1833 saksalainen paleontologi Johann Jakob Kaup. Sittemmin sukuun on kuvattu useita muita lajeja, joista seitsemän on hyväksytty omiksi lajeikseen.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dixon, Dougal: The Complete Illustrated Encyclopedia of Dinosaurs & Prehistoric Creatures. Lontoo: Hermes House, 2014. ISBN 978-1-84681-209-5. (englanniksi)
  • Dixon, Dougal & Cox, Barry & Savage, R.J.G & Gardiner, Brian: The Macmillan illustrated encyclopedia of dinosaurs and prehistoric animals. New York: Collier Books, Macmillan Publishing Company, 1992. ISBN 0-02-042981-9. (englanniksi)
  • Morgan, Ben & Bingham, Caroline (päätoim.): Dinosaurukset: suuri dinosauruskirja. Suomentanut Niemi, Marko. Helsinki: Readme.fi, 2011. ISBN 978-952-220-416-5.
  • Haines, Tim & Chambers, Paul: Esihistoriallinen eläinmaailma. Suomentanut Kaaro, Jani. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7276-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Glossary Perissodactyls. American Museum of Natural History. Viitattu 7.8.2017. (englanniksi)
  2. Chalicotherium Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.8.2017. (englanniksi)
  3. a b c d e Dixon 2014, s. 452
  4. a b c Morgan & Bingham (päätoim.) 2011, s. 252
  5. a b c d Haines & Chambers 2007, s. 177
  6. Prothero, Donald R. & Schoch, R. M.: ”Classification of the Perissodactyla”, The evolution of perissodactyls, s. 530–537. New York: Oxford University Press, 1989. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 7.8.2017). (englanniksi)
  7. Froehlich, David J.: Phylogenetic systematics of basal perissodactyls. Journal of Vertebrate Paleontology, 1999, 19. vsk, nro 1, s. 140–159. (englanniksi)
  8. http://www.angellis.net/Web/PDfiles/ungperis.pdf