Pikkukissankita
| Pikkukissankita | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Asteridit |
| Lahko: | Lamiales |
| Heimo: | Ratamokasvit Plantaginaceae |
| Tribus: | Antirrhineae |
| Suku: | Kissankidat Chaenorhinum |
| Laji: | minus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Pikkukissankita eli kissankita (Chaenorhinum minus) on yksivuotinen pienikokoinen ratamokasvilaji. Se on läheistä sukua leijonankidoille (Antirrhinum).
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkukissankita kasvaa 5–30 senttimetriä korkeaksi. Lehdet ovat pituudeltaan yhdestä kolmeen senttimetriä. Niiden lavat ovat tasasoukkia – pitkulaisen puikeita ja tylppiä. Pitkäperäiset pienet kukat kasvavat yksittäin lehtihangoissa. Kukan vaaleanvioletti teriö on kooltaan kahdeksan millimetriä ja siinä on lyhyt kannus. Hedelmänä on reikäluomainen kota, johon aukeaa kaksi reikää.[1][2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkukissankitaa esiintyy alkuperäisenä Euroopassa ja Turkissa. Se on levinnyt myös muihin maanosiin. Yhdysvalloissa ja Kanadassa se on laajasti levinnyt tulokas.[3][4][5][6]
Suomessa pikkukissankita on harvinainen, mutta 2000-luvulla paljon yleistynyt uustulokas. Se kasvaa vakiintuneena tai satunnaisena tulokkaana Etelä- ja Keski-Suomessa. Laji kasvaa erityisesti liikennealueilla, kuten satamissa ja ratapihoilla. Alun perin se on levinnyt maahan satamien kautta. Pikkukissankita pystyy kasvamaan poikkeuksellisen niukoillakin paikoilla, kuten sepelissä, kiviportaiden raoissa ja kivetysten väleissä.[1][7][6][8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 537. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- ↑ Den virtuella floran: Småsporre Chaenorhinum minus (L.) Lange (levinneisyyskartta Maan pohjoisosassa)
- ↑ United States Department of Agriculture (USDA), National Plant Germplasm System: Chaenorhinum minus (L.) Lange (englanniksi) Viitattu 17.1.2016.
- ↑ United States Department of Agriculture (USDA) Plants Database: Chaenorhinum minus (L.) Lange, dwarf snapdragon. (englanniksi) Viitattu 17.1.2016.
- ↑ a b Ranta, Pertti 2014: Villit vihreät kaupungit – Suomen kaupunkikasvio. Vastapaino, Tampere. ISBN 978-951-768-434-7.
- ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M.: Kasviatlas 2014: Suomen putkilokasvien levinneisyyskartasto ((Pikku)kissankita Chaenorhinum minus) 2014. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo.
- ↑ Suominen, Juha 2013: Satakunnan kasvit. — Norrlinia 26: 1–783. ISBN 978-952-10-8803-2.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2022: (Pikku)kissankidan (Chaenorhinum minus) levinneisyys Suomessa.
- Luontoportti: Kissankita (Chaenorhinum minus)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Chaenorhinum minus – kissankita, pikkukissankita
- ITIS: Chaenorhinum minus (englanniksi)
| ||||||||||