Château de Maisons-Laffitte
Château de Maisons-Laffitte eli Château de Maisons on Pariisin luoteisella esikaupunkialueella Maisons-Laffitten kunnassa lähellä Seinejoen rantaa sijaitseva pieni linna, joka on merkittävä ranskalaisen barokkiarkkitehtuurin edustaja. Sen on suunnitellut aikansa tunnetuimpiin arkkitehteihin kuulunut François Mansart.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Château de Maisonsin rakennutti vuosina 1641–1650 varakas pankkiiri ja Ranskan valtiovarainhoitaja René de Longueil (1596–1677).[1][2] Ranskan kuningas Ludvig XIV ja tämän äiti Anna Itävaltalainen osallistuivat avajaisiin huhtikuussa 1651.[3][1] Mansart suunnitteli myös linnaa ympäröivät terassipuutarhat,[1] joiden rakennustyöt jatkuivat vuoteen 1668.[2]
Linnan omisti myöhemmin kuningas Ludvig XVI:n veli Artois’n kreivi, josta tuli aikanaan kuningas Kaarle X. Vuonna 1804 sen osti Ranskan marsalkka Jean Lannes. Myöhemmin 1800-luvulla omistajana oli pankkiiri Jacques Laffitte, joka lohkoi ympäröivät tilukset tonttimaaksi.[3] 1800-luvun lopulla linnan omisti venäjänsaksalainen taidemaalari William Grommé, joka käytti sitä ateljeenaan.[4] Vuonna 1900 lapsettomana kuollut Grommé testamenttasi koko omaisuutensa Suomessa sijaitsevalle Viipurin kaupungille, josta tuli siten linnan omistaja. Viipurin kaupunginjohto myi vuonna 1905 linnan Ranskan valtiolle, koska sen ylläpitokustannukset olivat hyvin suuret.[5] Valtio osti linnan pelastaakseen sen purkamiselta.[3]
Château de Maisons-Laffitte on nykyään museo ja avoinna yleisölle.[3] Siellä on kuvattu monia elokuvia, kuten Valheet ja viettelijät ja Kuningatar Margot.[6]
Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Château de Maisons on Mansartin täydellisimpänä nykypäiviin säilynyt suunnittelutyö, sillä muista hänen suunnittelemistaan rakennuksista poiketen myös sisätilat ovat alkuperäisessä asussaan.[1] Se edusti myös merkittävää käännekohtaa renessanssiarkkitehtuurin ja klassismin välissä.[6] Muiden Mansartin suunnittelemien linnojen tavoin Château de Maisons on symmetrinen ja mansardikattoinen, mutta syvyysvaikutelmaa on korostettu siinä enemmän. Julkisivusta ulkonee portaittain suorakulmainen poikkipääty eli frontespiisi ja myös siipiosien julkisivut ulkonevat ensimmäisen kerroksen kohdalla.[1] Sisätiloista vaikuttavimpia ovat pääportaikko, kuninkaan asunto, Artois’n kreivin ruokasali ja peilikabinetti Cabinet des Miroirs.[7] Myös linnan huonekalut ja taidekokoelma ovat arvokkaat.[6] Linnan ympärillä on nykyisin yhdeksän hehtaarin laajuinen puisto.[7]
Château de Maisons oli muun muassa Versailles’n palatsin ja Vaux-le-Vicomten linnan arkkitehtoninen innoittaja.[6] Ludvig XIV kutsui Maisonsin linnan koristelusta vastanneet kuvanveistäjät osallistumaan Versailles’n palatsin suunnitteluun. Sitä onkin kutsuttu Versailles’n edeltäjäksi.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e François Mansart (englanniksi) Encyclopædia Britannica. Viitattu 8.2.2021.
- ↑ a b Sophie Cueille & Claude Mignot: Le château de Maisons, le chef-d'œuvre de François Mansart (ranskaksi) Encyclopædia Universalis. Viitattu 8.2.2021.
- ↑ a b c d e Château de Maisons (englanniksi) Centre des Monuments Nationaux. Viitattu 8.2.2021.
- ↑ William Grommé (1836-1900) (Arkistoitu – Internet Archive) Lahden historiallinen museo. Viitattu 8.2.2021.
- ↑ Olli Valkonen: ”Viipurin museoiden taidetta”, s. 12–13 teoksessa Taidetta vanhasta Viipurista. Viipuri-säätiö 2004.
- ↑ a b c d Château de Maisons (englanniksi) Visit Paris region. Viitattu 8.2.2021.
- ↑ a b Château de Maisons (englanniksi) Parisinfo. Viitattu 8.2.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Château de Maisons-Laffitte Wikimedia Commonsissa
- Suomelle lahjoitettiin ranskalainen kuningaslinna mutta..., Seura, 20.10.1937, nro 42, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot