Cesiumhydroksidi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Cesiumhydroksidi
Cesium hydroxide monohydrate 99.5 metals basis.jpg
CsOH.png
Tunnisteet
CAS-numero 21351-79-1
Ominaisuudet
Molekyylikaava CsOH
Moolimassa 149,918
Ulkomuoto Väritön tai kellertävä kiteinen aine[1]
Sulamispiste 272 °C[1]
Tiheys 3,68 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 4 kg/l (15 °C)[1]
3 kg/l (30 °C)[2]

Cesiumhydroksidi (CsOH) on cesium- ja hydroksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Ainetta voidaan käyttää katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä ja paristoissa.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cesiumhydroksidi on huoneenlämpötilassa värittömiä tai kellertäviä hygroskooppisia kiteitä. Yhdiste on yksi voimakkaimmista tunnetuista emäksistä. Cesiumhydroksidi liukenee erittäin hyvin veteen ja vesiliuokset ovat voimakkaasti emäksisiä ja kykenevät liuottamaan lukuisia metalleja, kuten nikkeliä ja hopeaa. Kidevedettömän cesiumhydroksidin lisäksi tunnetaan myös kidevedellinen monohydraatti (CsOH·H2O). Kidevesi poistuu kiderakenteesta kuumennettaessa yhdistettä alennetussa paineessa 400 °C:n lämpötilaan.[1][2]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cesiumhydroksidiliuoksia muodostuu metallisen cesiumin reagoidessa veden kanssa. Tyypillisesti sitä valmistetaan kuitenkin elektrolysoimalla cesiumkloridin vesiliuosta tai cesiumsulfaatin ja bariumhydroksidin tai kalsiumhydroksidin välisellä reaktiolla, jolloin saostuu veteen niukkaliukoinen barium- tai kalsiumsulfaatti ja muodostuu cesiumhydroksidiliuos.[1][2][3][4]

Cesiumhydroksidista voidaan valmistaa metallista cesiumia pelkistämällä magnesiumin avulla.[1] Muita yhdisteen käyttökohteita ovat voimakkaana emäksenä toimiminen orgaanisen kemian synteeseissä, joissa cesiumhydroksidia voidaan käyttää muun muassa rasvahappojen esterien, polyolien valmistuksessa ja siloksaanien polymeroitumiskatalyyttinä. Sitä voidaan käyttää myös elektrolyyttinä alkaliparistoissa ja se on erityisen tehokas kylmissä lämpötiloissa ja sulana rikin poistoon öljynjalostusteollisuuden tuotteista.[1][2][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h William Ferguson & Dena Gorrie: Cesium and Cesium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011 Viitattu 11.7.2014
  2. a b c d Manfred Bick, Horst Prinz & Anja Steinmetz: Cesium and Cesium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 11.7.2014
  3. Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 198. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.7.2014). (englanniksi)
  4. Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1108. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.7.2014). (englanniksi)
  5. George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 123. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.7.2014). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]