Cento Vergilianus de laudibus Christi
| Cento Vergilianus de laudibus Christi | |
|---|---|
 Faltonia Betitia Probaa esittävä piirros sekä runon viisi ensimmäistä säettä vuoden 1481 painoksesta. |
|
| Kirjailija | Faltonia Betitia Proba |
| Kieli | latina |
| Genre | cento-runo, kristillinen teologia |
| Julkaistu | 300-luku |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Cento Vergilianus de laudibus Christi (”Vergiliaaninen cento Kristuksen ylistykseksi”) on Faltonia Betitia Proban 300-luvulla muotoilema kristillinen cento-runo, joka on tehty Vergiliukselta lainatuista ja uudelleenjärjestetyistä säkeistä. Se on varhaisin tunnettu naispuolisen kristillisen kirjailijan taiteellinen teos ja varhaisimpia latinankielisiä kristillisiä runoja.[1][2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Faltonia Betitia Proba eli noin vuosina 306/315–353/366.[1] Hänen runonsa edusti myöhäisantiikin aikana suosittua cento-runon lajityyppiä. Tällaiset runot muodostettiin lainaamalla kokonaisia säkeitä, säkeiden osia ja sanontoja varhaisemmista teoksista, yleensä eeppisestä runoudesta. Nykyisin kyseisen kaltaisia runoja ei ole aina arvostettu kovin paljon, ja ne on usein nähty mekaanisena kopiointina. Antiikin aikana tyyppi oli kuitenkin varsin arvostettu, ja centojen muodostaminen vaati paljon taitoa ja oppineisuutta. Myös niiden lukijalta vaadittiin oppineisuutta ja lähteenä olleen epiikan tuntemusta, jotta tämä osasi arvostaa lopputulosta.[1][2]
Teoksen syntyä on selitetty sillä, että keisari Julianus kielsi vuonna 362 kristittyjä opettamasta klassista kirjallisuutta. Koska klassinen kirjallisuus oli opetuksen ja kaiken sivistyksen pohja, kristittyjen tuli keksiä uusia tapoja opettaa sitä lapsille, ilman että nämä altistuisivat pakanallisille aiheille. Tämän vuoksi Proba ja monet muut halusivat ”kristillistää” Vergiliuksen runouden. Proba laati teoksen mahdollisesti omien poikiensa kasvatusta varten.[1]
Muita vastaavia varhaisia kristillisiä centoja olivat muun muassa Pomponiuksen Versus ad gratiam Domini (n. 322–370), Vettius Agorius Basilius Mavortiuksen De ecclesia (400/500-luku) sekä tuntemattoman kirjailijan De verbi incarnatione.[3]
Proban teos ei saanut alun perin pelkästään kiitosta. Hieronymus torjui sen, ja paavi Gelasius I julisti sen apokryfiseksi.[4] Runoa luettiin kuitenkin paljon myöhäisantiikin ja varhaiskeskiajan aikana. Sitä käytettiin sekä Länsi- että Itä-Roomassa. Lännessä sitä käytettiin muun muassa oppikirjana, jonka avulla lapsille opetettiin yhtä aikaa klassista latinaa ja kristillisiä kertomuksia.[1][2] Renessanssiajalla Giovanni Boccaccio ylisti Probaa teoksessaan De mulieribus claris (Kuuluisia naisia). Runo painettiin jo vuonna 1472, mikä tekee siitä todennäköisesti ensimmäisen naispuolisen kirjailijan painetun teoksen.[4]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Proban runoelma käsittää 694 säettä. Se koostuu kokonaan Vergiliukselta lainatuista säkeistä. Ne ovat peräisin Aeneis-eepoksesta sekä Bucolicasta ja Georgicasta.[1]
Runo kuvaa kristillisen version maailmanhistoriasta perustuen Ensimmäisen Mooseksen kirjan lukuihin 1–8 sekä Uuden testamentin evankeliumeihin. Proba yhdistelee Vergiliuksen säkeitä luovasti ja taitavasti niin, että saa kuvattua aiheensa, vaikka säkeissä ei esiinny kristillisiä nimiä tai sanastoa, ja ne edustavat kovin erilaista uskonnollista ajattelua.[2] Proba muutti lähinnä henkilönnimiä, mutta vain vähän muita kohtia.[1]
Runon alku kuvaa luomista hyödyntäen Vergiliuksen kuvausta kulta-ajasta. Tämän jälkeen kerrotaan Jeesuksen syntymästä, opetuksista ja ihmeteoista. Jeesus näyttäytyy Aineiaan kaltaisena sankarina. Hän on komea ja miehuullinen lainsäätäjä ja rauhantuoja, joka opettaa roomalaisia hyveitä. Ristillä kuollessaan hän uhkaa surmaajiaan näitä kerran kohtaavalla kostolla.[1][2]
Esimerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katkelma ristiinnaulitsemisen kuvauksesta (säkeet 607–613), jossa on käytetty Aeneiksen ja Georgican säkeitä ja niiden osia;[3] vapaa suomennos on koottu soveltaen Päivö ja Teivas Oksalan sekä Alpo Rönnyn vastaavien kohtien suomennoksia:[5][6][7]
»Sol medium caeli conscenderat igneus orbem,[8]
cum subito[9] / acciri omnes, populusque patresque,[10]
exposcunt[11] / farique iubent, quo sanguine cretus[12]
quidve petat quidve ipse ferat.[13] / Praeclara tuentis[14]
facta viri mixtus dolor et[15] / stupor urguet inertis –[16]
nescia mens hominum[17] – certantque inludere capto.[18]
tum vero[19] raptis concurrunt undique telis.[20]»
»Kun lakipisteeseen oli noussut jo hehkuva päivä,
äkkiä / kaikkien niin isien kuin kansan on toivomus
noutaa hänet, / kehotus käy että hän kertoa saisi / ken on mitä heimoa,
selvittäisi pyynnöt ja tarjoukset. / Sankarityöt
näkevät miehen, tuska ja / tylsyys painostaa joutilaita –
tietämätön on, ihminen – ja pilkkaavat vankia kilpaa.
Silloin ryntäävät joka puolelta / karttujen kanssa.»
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Laato, Anni Maria: ”Faltonia Betitia Proba – runoilija ja kasvattaja”, Matres ecclesiae, s. 58–60. Kauniainen: Perussanoma, 2011. ISBN 978-951-888-585-9.
- ↑ a b c d e Harvey, Susan Ashbrook: ”Women and words: texts by and about women”. Teoksessa Young, Frances & Ayres, Lewis & Louth, Andrew: The Cambridge History of Early Christian Literature, s. 382. Cambridge histories online. Cambridge University Press, 2004. ISBN 0521460832. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Kallendorf, Craig: The Protean Virgil: Material Form and the Reception of the Classics, s. 73–75. Classical presences. Oxford University Press, 2015. ISBN 0198727801. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Clark, Elizabeth A.; Hatch, Diane F., trans., The Golden Bough, The Oaken Cross: The Virgilian Cento of Faltonia Betitia Proba Online Meadieval Sources Bibliography. Viitattu 6.4.2020.
- ↑ Vergilius: Aeneis: Aeneaan taru. Suomentaneet Päivö ja Teivas Oksala. Alkusanat ja selitykset Teivas Oksala. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23806-6.
- ↑ Vergilius: Aeneis. Suomentanut Alpo Rönty. Helsinki: Loki-Kirjat, 2000. ISBN 952-9646-88-7.
- ↑ Vergilius: Georgica: maanviljelijän työt. Suomentanut Teivas Oksala. Gaudeamus, 1976. ISBN 951-662-185-6.
- ↑ Vergilius: Aeneis 8.97.
- ↑ Vergilius: Aeneis 1.509.
- ↑ Vergilius: Aeneis 9.192.
- ↑ Vergilius: Aeneis 9.193.
- ↑ Vergilius: Aeneis 2.74.
- ↑ Vergilius: Aeneis 10.150.
- ↑ Vergilius: Aeneis 10.397.
- ↑ Vergilius: Aeneis 10.398.
- ↑ Vergilius: Georgica 3.523.
- ↑ Vergilius: Aeneis 10.501.
- ↑ Vergilius: Aeneis 2.64.
- ↑ Vergilius: Aeneis 7.519.
- ↑ Vergilius: Aeneis 7.520.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Clark, Elizabeth A. & Hatch, Diane F.: The Golden Bough, The Oaken Cross: The Virgilian Cento of Faltonia Betitia Proba. Chico, California: Scholars Press, 1981. ISBN 0891304827.