Catherine Bagration
Catherine Bagration ,venäjäksi Екатерина Павловна Багратион, syntyjään Skavronskaja (7. joulukuuta 1783 Napoli -21. toukokuuta tai 2. kesäkuuta 1857 Venetsia) oli venäläinen aatelisnainen ja omana aikanaan tunnettu vapaamielisestä elämäntyylistään. Historian lehdille hän on jäänyt Itävallan ulkoministerin ja kanslerin Klemens von Metternichin rakastajattarena.
Catherine Bagrationin isä oli Venäjän suurlähettiläs Napolissa, joten tytär oppi jo nuorena toimimaan diplomatian maailmassa. Kun hän oli 17-vuotias tsaari Paavali I määräsi hänet menemään naimisiin georgialaistaustaisen kenraali Pjotr Bagrationin kanssa. Aviopuolisoilla oli ikäeroa kaksikymmentä vuotta. Puolisoilla ei ollut kovinkaan paljon yhteistä ja Catherine Bagration vietti paljon aikaa Wienissä ja Karlsbadissa. Liitto jäi lapsettomaksi.[1]
Vuonna 1814 Catherine Bagrationista tuli leski. Hän oleskeli Wienissä siellä järjestetyn kuuluisan kongressiin aikana ja aloitti rakkaussuhteen Klemens von Metternichin kanssa. Jo tätä ennen hän oli herättänyt kaupungissa huomiota salongillaan, jossa kävivät "kaikki", aina diplomaateista paikallisiin pankkiireihein. Epäillään, että hän oli suhteen alkaessa Venäjän hovin palveluksessa tehtävänään saada von Metternich myötämieliseksi Venäjän tsaarin pyrkimyksille.Ennen suhteen alkua Bagration oli ehtinyt saada Wienin seurapiireissä nimen "alaston enkeli". [2] Olivat motiivit suhteen solmimiselle mitkä tahansa, sitä kesti kymmenen kuukautta ja siitä syntyi tytär. [1]
Tytär sai nimekseen Marie-Clementine Bagration ja von Metternich tunnusti isyytensä. [3]
Wienin kongressin jälkeen ruhtinatar muutti Pariisiin, missä eli ylellistä elämää pitäen myös salonkia, missä kuuluisuudet vierailivat. Hänen elämästään tiedetään paljon, sillä Ranskan hallituksen agentit varjostivat häntä. Salongissa vierailivat Stendhal, Benjamin Constant ja Balzac monien muiden julkisuuden henkilöiden ohella. Myös Victor Hugo mainitsee sen teoksessaan "Kurjat".[4]
Vuonna 1830 brittiläinen kenraali ja diplomaatti Sir John Hobart Caradoc solmi avioliiton Catherinen Bagrationin kanssa, joka oli miestään 15 vuotta vanhempi. Lapsettomaksi jäänyt liitto päättyi avioeroon. Catherine Bagration oli perinyt suuren jalokivikokoelman, jota myymällä hän rahoitti vanhana elämänsä. Hän kuoli ollessaan matkalla Venetsiassa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b https://www.eurozine.com/women-at-the-congress-of-vienna/
- ↑ Montefiore S.S. Romanovit 1613-1918, 2016, s. 409-410
- ↑ https://peoplepill.com/people/marie-clementine-bagration/
- ↑ http://www.fullbooks.com/Women-in-the-Life-of-Balzac3.html
Lisää aiheesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
