Catenaccio

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Catenaccio.png

Catenaccio on jalkapallossa käytettävä puolustusvoittoinen taktiikka, jonka kehitti 1960-luvulla Interiä valmentanut argentiinalainen Helenio Herrera[1]. Se perustuu ensimmäisenä puolustuslinjan alapuolista pelaajaa, liberoa, käyttäneeseen verrou-taktiikkaan, jonka itävaltalainen Karl Rappan esitteli kaudella 1937–1938 toimiessaan Sveitsin maajoukkueen valmentajana[1]. Rappanin sekä Herreran taktiikoissa libero oli puhtaasti puolustava pelaaja. Franz Beckenbauerin esimerkin myötä liberolle tuli aktiivinen rooli myös hyökkäyksessä.[1]

Sana catenaccio, joka merkitsee oven salpaa, tulee italian kielestä. Myös Rappanin käyttämä ranskan kielen sana verrou merkitsee samaa.

Catenacciota on pidetty eräänlaisena synonyymina puolustusvoittoiselle ja vähämaaliselle, negatiiviselle jalkapallolle. Taktiikkaa ei kuitenkaan enää juurikaan käytetä.

Mitä tapahtuu kentällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taktiikassa pelaajat ovat yleensä muodostelmassa 1–4–4–1. Sen näkyvin piirre on muun puolustuslinjan takana oleva yksittäinen pelaaja, libero.

Tavoitteena on luoda joukkueesta yhtenäisesti ja tiukasti puolustava ryhmä, jossa alimpana ja puolustuslinjan takana oleva mies kerää irtopallot ja paikkailee muiden puolustajien tekemiä virheitä. Puolustuksen tehtävänä on tukehduttaa vastustajan hyökkäykset ja avata peliä nopeasti hyökkääjille. Tätä pelijärjestelmää soveltaneet joukkueet luottivat usein muutaman hyökkääjän nopeisiin vastaiskuihin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Evans, David: Catenaccio (viittaa lähteeseen Andy Gray & Jim Drewett: "Flat Back Four: The Tactical Game". Macmillan Publishers Ltd, London, 1998) Naccio Project. University of Virginia, Computer Science. Viitattu 29.12.2007. (englanniksi)
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.