Castro (Chile)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Castro
Gamboan venesatama Castrossa
Gamboan venesatama Castrossa
vaakuna
vaakuna

Castro

Koordinaatit: 42°28′0″S, 73°48′0″W

Valtio Chile
Alue Los Lagos
Maakunta Chiloé
arrondissementti
Perustettu 12.2.1567
Hallinto
 – Alcade Nelson Águila Serpa
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala

427,5

[1] km²
Korkeus 410 m
Väkiluku (2002) 19 148[1]
 – Tiheys 70,54 as./km²
Aikavyöhyke UTC-4
 – Kesäaika UTC-3









Castro on kaupunki ja kunta Chiloén saaressa Chilessä. Se on Chiloén maakunnan pääkaupunki Los Lagosin alueella. Kaupunki sijaitsee Estero de Caston lahden rannalla Chilén saaren itärannalla.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Castro on Chilen kolmanneksi vanhin jatkuvasti asuttuna pysynyt kaupunki.[2]. Chilen väliaikaisena kuvernöörinä toiminut Rodrigo de Quiroga käynnisti vuonna 1567 vävynsä Martin Ruiz de Gamboan johtaman kampanjan Chiloén saaren valloittamiseksi ja siellä asuvien cuncojen rauhoittamisesti, ja samassa yhteydessä perustettiin Castron kaupunki. Perustamisestaan lähtien 12. helmikuuta 1576 vuoteen 1767 saakka Casto oli Chiloén saaren hallinnollinen keskus. Vuonna 1594 Castrossa oli 8000 asukasta, joista suurin osa oli maanviljelijöitä.[3] Hollantilaiset merirosvot uhkasivat kaupunkia useita kertoja 1600-luvun puoleenväliin saakka. Vuonna 1767, Espanjan imperiumin modernisointiin pyrkineiden Bourbonien uudistusten yhteydessä Chiloé erotettiin Chilen kenraali­kapteenikunnasta, johon se oli siihen saakka kuulunut, ja se asetettiin suoraan Perun vara­kuningas­kunnan alaisuuteen. Jotta yhteydenpito Limaan käisi helpommin, saariryhmän pääkaupunki siirrettiin samana vuonna Castrosta Ancudiin. Vielä sen jälkeen kun Chiloé oli liitetty Chilen tasavaltaan, Ancud pysyi saariryhmän pääkaupunkina.

Vuonna 1837 maanjäristys tuhosi Castron, ja vuonna 1907 siellä oli vain 1243 asukasta. Vasta kun rautatieyhteys Ancudiin oli valmistunut, kaupunki alkoi kehittyä nopeammin. Mutta vuonna 1960 maanjäristys ja tsunami saivat aikaan suurta tuhoa: muun muassa rautatieasema, kaupungintalo ja monet puiset palafito-talot tuhoutuivat tai vahingoittuivat pahoin. Vuonna 1960 kaupungissa oli 7000 asukasta.[4] Vasta vuonna 1982 Castrosta tuli jälleen Chiloén saariryhmän pääkaupunki.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2002 väestönlaskennan muaan Castron kunnassa, jonka pinta-ala on 427,5 km2, oli 39 366 asukasta, joista 19 325 miestä ja 20 041 naista. Näistä 74 % eli 29 148 henkeä asui kaupunkialueella ja loput 26 % eli 10 218 maaseutumaisella alueella. Vuosien 1992 ja 2002 välisenä aikana alueen väkiluku kasvoi 31,5 % (9 435 henkilöllä).[1]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntana Castro on Chilessä kolmannen tason hallintoalue. Sitä johtaa kaupunginvaltuusto, jota johtaa suoralla vaalilla neljäksi vuodeksi valittu alcade. Vuosina 2012-2016 alcadena toimii Nelson Áquila Serpa, joka edustaa Chilen kristillisdemokraattista puoluetta (PDC).[5]

Värikkäitä palafito-taloja Castrossa
Puinen kappeli Gamboassa
Plazuela del Tren -puisto
Nuestra Senora de Gracia -kikko Nercónissa

Chilen vaali­piiri­jaossa Castro kuuluu 58. vaalipiiriin yhdessä Ancudin, Quemchin, Dalchahuen, Ciraco de Vélezin, Quinchaon, Puqueldónin, Chonchin, Queilénin, Quellónin, Chaiténin, Hualaihuén, Futaleufún ja Palenan kanssa. Vaalipiiriä edustavat Chilen edustajain­huoneessa kristillis­demokraattinen Gabriel Ascencio ja Kansallisen uudistus­puolueen Alejandro Santanassa. Chilen senaatissa Los Lagosin aluetta, johon Castro kuuluu, edustavat sosialistisen puolueen Camilo Escalona Medina ja Kansallisen uudistus­puolueen Carlos Kuschel Silva.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Castro on kuuluisa palafitoistaan, perinteisistä paalujen varaan rakennetuista puutaloista, jotka ovat olleet yleisiä monin paikoin Chiloéssa. Niitä on yhä jäljellä Gamboan kaupungin­osassa Fiordo de Castro -lahden länsirannalla. Veneitä rakennetaan perinteiseen tapaan veneveistämössä kaupungin keskustan ja Gamboan välissä. Gamboassa on myös mielen­kiintoinen puinen kappeli.

Plaza de Armas on kaupungin keskustori, johon liittyy hyvin hoidettu puisto. Kaupungintalo ja Pyhän Franciscuksen kirkko ovat aina muodostaneet Castron keskuksen. Torin ympärillä on useita kauppoja, pankkeja, baareja ja ravintoloita.

Castron alueellinen museossa (Museo Regional de Castro) on esillä monia Castrossa valmistettuja esineitä sekä kansa­tieteellisiä ja arkeologisia kokoelmia.

Vuonna 1988 perustetussa Chiloén modernin taiteen museossa (Museo de Arte Moderno de Chiloé) on huomattava nykytaiteen kokoelma.

Pieni Plazuela del Tren -niminen puisto on istutettu entisen ratapihan paikalle lähellä satamaa. Siellä on näytteillä veturi ja muita Anchudiin vuosina 1912-1960 johtaneeseen rautatiehen liittyviä kulkuneuvoja ja koneita.[6]

Castroon vuonna 2007 liitetyssä Nercónin kylässä on vuosina 1886-1890 rakennettu kirkko, Nuestra Senora de Gracia, joka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Se on rakennettu Nothofagus dombeyi -puusta, ja sen edustalla on hyvin hoidettu puutarha.[7] Castron ja Nercónin välissä sijaitsee pieni kappeli jossa on useita ex-votoja. Se näkyy Nercón-joen ylittävältä sillalta ja sijaitsee lähellä pientä veneveistämöä, jossa veneitä valmistetaan lehtikuusesta.[8]

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maitse Castroon pääsee Chilen valtatietä 5 pitkin. Castrosta pääsee päällystettyä tietä pitkin helposti lähes jokaiseen Chiloén kylään. Useimpiin kyliin on myös hyvät linja-autoyhteydet. Linja-autoasema on lähellä kaupungin keskustoria.

Vuodesta 2012 lähtien saarella sijaitsevalle Mocopullin lentoasemalle on lento­yhteydet muualta Chilestä neljä kertaa viikossa.

Castron ja Ancudin välinen rautatieyhteys tuhoutui vuoden 1960 maan­järistyksessä, eikä sitä ole rakennettu uudestaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c National Statistics Institute
  2. Jorge Sánchez R.: Chiloé - tradición y cultura, sivu 31. Santiago da Chile. ISBN 956-309-024-1
  3. Dominique Verhasselt: Archipielago Chiloé - el encanto de una isla misteriosa, s.110. Santiago de Chile 2008. ISBN 978-956-7136-53-7.
  4. Juan Mancilla Pérez: Pueblos de Chiloé, s. 42. Castro 2008
  5. Municipality of Castro
  6. Jorge Sánchez R.: Chiloé - tradición y cultura, s. 33. Santiago de Chile. ISBN 956-309-024-1
  7. Dominique Verhasselt: Archipielago Chiloé - el encanto de una isla misteriosa, s.34. Santiago de Chile. ISBN 978-956-7136-537
  8. Juan Mancilla Pérez: Pueblos de Chiloé, s.44. Castro 2008

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]