Carlos Castaneda

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Carlos Castaneda (25. joulukuuta 192527. huhtikuuta 1998 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja antropologi. Hän julkaisi vuodesta 1968 alkaen useita kirjoja, joissa hän kuvaili mystisiä kokemuksiaan yaqui-intiaani don Juan Matusin ja tämän šamaaniseurueen oppilaana.

Castanedan arvostelijat pitävät hänen teoksiaan sepitettyinä. Kannattajat puolestaan ovat löytäneet hänen teoksistaan uudenlaisen ja tuoreen näkemyksen maailmasta ja mielekkäämmän tavan elää.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Castanedan varhaisvaiheista on kahdenlaista tietoa. Castaneda itse väitti syntyneensä Brasiliassa São Paulossa 25. joulukuuta 1935 ja käyneensä koulua Buenos Airesissa sekä high schoolia Hollywood Highssa muutettuaan Yhdysvaltoihin vuonna 1951. Time-lehden vuonna 1973 julkaiseman artikkelin mukaan Carlos Cesar Arana Castanedan syntymäpaikaksi on Yhdysvaltojen maahanmuuttorekisterissä kuitenkin merkitty Cajamarcan kaupunki Perussa ja syntymäajaksi kymmenen vuotta hänen itse kertomaansa aikaisempi vuosi eli 25. joulukuuta 1925. Hänen isänsä oli kultaseppä ja kelloseppä. Perhe muutti pääkaupunkiin Limaan 1948, missä Castaneda valmistui collegesta ja opiskeli taidemaalausta ja kuvanveistoa.[1]

Castaneda saapui Perusta San Franciscoon Yhdysvaltoihin vuonna 1951. Hänen alkuperäinen sukunimensä oli isän sukunimi Arana. Äitinsä sukunimen Castaneda hän kertoi ottaneensa virallisesti käyttöön vuonna 1959. Hän opiskeli 1955–1959 Los Angeles City Collegessa pääaineenaan psykologia ja sivuaineinaan muun muassa luova kirjoittaminen ja journalismi. Sen jälkeen hän aloitti Kalifornian yliopistossa, Los Angelesissa antropologian opinnot. Hän aloitti kirjailijanuransa siellä opiskellessaan.[1] Castaneda sai tohtorinarvon Kalifornian yliopistosta kolmannen kirjansa ansiosta.[2]

Castaneda oli vuonna 1960 puoli vuotta naimisissa, joskin virallisesti liitto mitätöitiinselvennä vasta 1973.[2]

Castaneda julkaisi yhteensä 12 kirjaa,[3] joista on suomennettu kymmenen. Hänen teoksiaan on myyty yli kahdeksan miljoonaa kappaletta 17 kielellä.[4] Castanedasta tuli henkisten opetustensa suosion myötä new age -liikkeen kulttihahmo ja kirjojensa myynnin ansiosta myös varakas. Hän eli syrjässä julkisuudelta.[2] Vasta aivan viimeisinä vuosinaan hän esiintyi julkisuudessa luennoiden Cleargreenin järjestämissä seminaareissa ja antaen useita haastatteluita.

Castaneda kuoli 27. huhtikuuta 1998 maksasyöpään Los Angelesissa.[5] Kolme Castanedan naispuolista kannattajaa teki itsemurhan samoihin aikoihin, mikä on herättänyt kysymyksen kultista[6]. Castanedan lähipiiriin kuulunut Patricia Partin nähtiin viimeisen kerran elossa huhtikuussa 1998, hän oli kadonnut pian Castanedan kuoleman jälkeen. Hänen sijaintiaan ei tunnettu, kunnes hänen ruumiinsa löytyi Kuolemanlaaksosta vuonna 2003 ja tunnistettiin DNA-testien avulla vuonna 2006. Kuolemansyytä ei voitu selvittää.[7]

Kirjojen julkaisuhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Castanedan ensimmäinen kirja Don Juanin opetukset: Yaqui-tietäjän tie on tekijän mukaan kuvaus hänen ajastaan meksikolaisen intiaanin don Juan Matusin opissa vuosina 1960–1965. Antropologian opinnäytetyöksi kirjoitetun kirjan loppuosassa on Castanedan antropologinen analyysi tapahtumista. Kirjan ensimmäisen laitoksen julkaisi University of California Press vuonna 1968, ja seuraavana vuonna Ballantine-kustantamo julkaisi siitä massalevitykseen tarkoitetun version. Kirjasta tuli nopeasti suosittu, ja kaksi vuotta myöhemmin sitä oli myyty jo yli 300 000 kappaletta. Kirja sai kiinnostuneen vastaanoton, ja esimerkiksi New York Times Book Review kehui sitä vuolaasti. Kirja sai paljon arvostusta myös yliopistomaailmassa, jossa Castanedaa kiiteltiin esimerkiksi hänen maanläheisestä antropologisesta metodistaan ja tärkeästä lisäyksestään nupulla olevaan psykedeeliseen kirjallisuuteen.[2]

Kirjaa pidettiin aluksi antropologisena ja täytenä totena. Sen teemoja, kuten muuntuneiden tajunnantilojen tuottamia maailmoja, maagista realismia ja romanttista, luonnonmukaista ja alkukantaista ei-länsimaalaisuutta, käsittelevä kirjallisuus oli tuohon aikaan suosittua.[2]

Ensimmäisen kirjan muistiinpanot päättyivät vuoteen 1965, jolloin Castaneda kertoi lopettaneensa don Juanin opissa. Kirjan myyntimenestyksen vuoksi kustantaja ehdotti Castanedalle tarinan jatkamista. Castanedalla ei silloin vielä ollut enempää muistiinpanoja, mutta hän kertoi tavanneensa don Juanin uudelleen ja aikovansa jatkaa opintoja tämän kanssa. Castaneda alkoi kirjoittaa näiden ”myöhempien keskustelujen” sekä vanhojen kenttämuistiinpanojensa uudelleentulkinnan pohjalta uusia kirjoja, joita julkaistiin vuodesta 1971 lähtien. Kirjat muuttuivat luonteeltaan vähemmän pahaenteisiksi, peyote ja muut huumeet siirtyivät taka-alalle, ja Castaneda alkoi korostaa huumeetonta tietä tiedon saavuttamiseen, lopulta jopa kiistäen huumeiden merkityksen don Juanin opetuksissa.[2] Castanedan myöhemmän mielipiteen mukaan huumeita voidaan käyttää ainoastaan avaamaan aistit kokemaan muutakin kuin arkipäivän todellisuus, eikä niiden käyttö ole lainkaan välttämätöntä.[8]

Kirjojen sisältö ja teemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoissaan Carlos Castaneda kuvaa aikaansa don Juan Matusin opissa. Castanedan oppilasaika don Juanin oppilaana kesti kolmetoista vuotta, vuoteen 1973 saakka, minkä jälkeen häntä opetti don Juanin kumppani, espanjalaista alkuperää oleva naisšamaani Florinda Matus. Kirjassaan The Wheel of Time Castaneda kertoo lyhyesti ajastaan Florinda Matusin ohjauksessa.

Castanedan lisäksi don Juanilla oli kolme muutakin oppilasta: Taisha Abelar, Florinda Donner-Grau sekä naguaalinainen Carol Tiggs, johon Castaneda viittaa jo joissakin varhaisemmissa kirjoissaan. Taisha Abelar kuvaa oppilasaikaansa kirjassaan The Sorcerer's Crossing (1992) ja Florinda Donner-Grau kirjassaan Being-in-Dreaming (1991). Kirjat kuvaavat muinaisten Meksikon šamaanien tietoutta naisen näkökulmasta.

Don Juan kuului šamaanien linjaan, jonka alkuperä ulottui aina Meksikossa muinaisina aikoina (yli 7 000 vuotta sitten) eläneisiin šamaaneihin saakka. Hänen tavoitteenaan oli opettaa Castanedalle "soturin tien" käsitteitä ja soturin elämäntapaa ja ohjata hänet šamaanien maailmaan, joka sisältää toisenlaisen havaitsemisjärjestelmän olemassaolon. Tämän havaitsemisjärjestelmän tärkein elementti on idea intentiosta. Šamaanien mukaan intentio on kaiken takana oleva abstrakti voima, ja se on läheisesti kiinnittynyt ihmiseen. Ihminen voi vaikuttaa tähän voimaan moitteettomalla käyttäytymisellään.

Meksikon muinaisten šamaanien vakaumus oli, että maailma on ensisijaisesti energiaa, ja vasta toissijaisesti se on esineiden maailma. Niinpä don Juan opetti Castanedalle "näkemisen" taitoa, maailmankaikkeudessa virtaavan energian suoraa näkemistä. Voidakseen "nähdä" ihmisen tulee noudattaa soturin elämäntapaa, jonka avulla saadaan säästettyä riittävästi henkilökohtaista voimaa, henkilökohtaista energiaa, jota "näkemiseen" tarvitaan. Soturin elämäntapaan kuuluu muun muassa menneisyyden kertaaminen (rekapitulaatio), sisäisen dialogin katkaiseminen ja itsetärkeyden kitkeminen. Muita šamaanien taitoja ovat miin muassa pyydystäminen ja unennäkö. Toiminnassaan šamaanit käyttävät apunaan luonnossa esiintyviä psykedeelisiä ja deliriantteja kasveja, esimerkiksi daturaa ja peyotea.[9]tarvitaan parempi lähde

Tensegrity-liikejärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tensegrity

Kirjassaan Maagiset liikkeet – muinaisen Meksikon šamaanien käytännön viisautta Castaneda kuvaa don Juan Matusin ja muiden Meksikon šamaanien perimmäistä salaisuutta, liikejärjestelmää, jonka avulla on mahdollista järjestellä uudelleen ihmisen energia ja palauttaa se ihmisen käyttöön. Uuden aikakauden naguaalina Castaneda päätti julkistaa liikkeet, hän modernisoi ne ja antoi liikejärjestelmälle nimen tensegrity, joka muodostuu sanoista 'tension' ja 'integrity'. Termi kuvaa liikkeisiin sisältyvää kireyden (engl. tension) ja rentouden vaihtelua. Tensegrity-liikkeiden ja muiden šamaanien taitojen (rekapitulaatio, pyydystäminen) avulla palautetun energian avulla on mahdollista saavuttaa 'näkemisen' kyky.

Yhdessä naispuolisten kumppaneidensa kanssa Castaneda on perustanut Cleargreen Inc.-nimisen yhtiön, jonka tarkoitus on opettaa tensegrityä ja muita šamaanien taitoja ympäri maailmaa järjestettävissä workshopeissa ja luentosarjoissa. Workshoppeja on järjestetty vuodesta 1995 alkaen ja niitä on pidetty Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Euroopassa ja Venäjällä. Workshopeissa ja luentosarjoissa ovat opettajina toimineet Castanedan ja hänen naispuolisten kumppaneidensa kouluttamat ohjaajat. Nykyisin Cleargreenin toiminnan painopiste on uusien tensegrity-ohjaajien kouluttaminen. Sen toimintaa johtavat Renata Murez ja Nyei Murez sekä naguaalinainen Carol Tiggs.

Arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yaqui-intiaanit eivät todellisuudessa käytä peyotea.

Castanedan tutkimusten tieteellisyys on tyrmätty akateemisten antropologien taholta.[10] Merkittäviin Castanedan kriitikoihin kuuluu esimerkiksi Richard De Mille.[11] Kriitikoiden mukaan Castanedan ensimmäinen kirja perustuu ainakin osittain intiaanien todellisiin oppeihin myöhempien kirjojen perustuessa kirjastossa tehtyyn tutkimustyöhön ja liukuessa täysin fiktion puolelle.[8] Castanedan ensimmäisestä kirjasta tuli Timothy Learyn kaltaisten hahmojen inspiroiman hippiliikkeen menestysteos, joten täysin fiktiivisten jatko-osien ajateltiin menestyvän markkinoilla erittäin hyvin.lähde?

Castanedan arvostelijoiden mukaan kirjat ovat kuvaamiensa tapahtumien suhteen epätarkkoja ja osittain jopa täysin keksittyjä.[2] Tutkijoiden mukaan yaqui-intiaanien opit eivät todellisuudessa muistuta lainkaan Castanedan heidän suuhunsa asettamia oppeja. Toisaalta Castanedan kirjojen mukaan don Juan painottaa, että hänen uskomusjärjestelmänsä on hänen omansa eikä yaqui-intiaanien uskomusjärjestelmä. Castaneda itse toteaa kolmannen kirjansa Matka Ixtlaniin johdannossa: "Toistaiseksi en ole hetkeäkään koettanut paikantaa don Juania mihinkään kulttuuriympäristöön. Se että hän pitää itseään yaqui-intiaanina ei merkitse, että hänen tietonsa noituudesta olisivat yaqui-intiaaneille tuttuja tai yleensä käytössä heidän keskuudessaan."

Arvostelijat väittävät, että don Juan oli keksitty henkilö, koska kukaan muu kuin Castaneda ei tavannut häntä – lukuun ottamatta tietysti Castanedan rakastajattaria. Koska kirjoissa šamaaneista käytetään salanimiä, heidän olemassaoloaan ei voida epäsuorastikaan tarkistaa. Kriitikoiden mukaan teoksissa kuvatut tapahtumat eivät myöskään sovi yhteen Castanedan tunnettujen elämänvaiheiden kanssa.[8]

Kriitikoiden mukaan Castanedan tensegrity on paljolti "intiaanimaiseksi" muutettua kiinalaista voimistelua.[12] Castaneda ei viitannut tensegrityyn ensimmäisissä kirjoissaan vaikka väitti oppineensa sen don Juanilta.

Kriitikot ovat myös väittäneet Castanedan seuraajien perustaneen kultin, jonka väitetään toimineen kyseenalaisilla tavoilla.[8]

Bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennettuja kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomentamattomia kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harner Michael: Shamaanin tie - johdatus voimaan ja parantamiseen. Painosyhtymä Oy, 1991. ISBN 951-9455-22-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Carlos Castaneda Time Magazine Interview, Nagualism.com
  2. a b c d e f g Lachman, Gary Valentine: Tajunnan alkemistit. s. 210–223. Like, 2009. ISBN 978-952-01-0281-4
  3. Carlos Castaneda (1925–1998) Biblio.com. Viitattu 12.12.2020.
  4. Carlos Castaneda Simon & Schuster. Viitattu 16.3.2017. (englanniksi)
  5. Carlos Castaneda, Mystical and Mysterious Writer, Dies, 20.6.1998, The New York Times
  6. Pekka Hakala, Antropologi alkoi noidaksi ja rikastui. Helsingin Sanomat18.12.2020 s. A 29
  7. Remains of guru's disciple identified. Pahrump Valley Times.
  8. a b c d Salon, The dark legacy of Carlos Castaneda
  9. Angelfire
  10. Skeptic's Dictionary Skepdic: Carlos Castaneda
  11. Sustained Action De Mille 1976 summary
  12. Toltecas To Learn from Castaneda in spite of Castaneda.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]