Carl Gustaf Enckell
Carl Gustaf Enckell (29. toukokuuta 1798 Porvoo – 5. marraskuuta 1849 Helsinki) oli suomalainen upseeri ja kollegioneuvos. Hän oli päätullijohtokunnan ylijohtaja 1848–1849.[1]
Enckellin vanhemmat olivat Orimattilan kirkkoherra Carl Henrik Enckell ja Ottiliana Lovisa Charpentier. Hänen puolisonsa oli vuosina 1822–1849 Adolfina Christina Le Bell. Hänen velipuolensa oli senaattori Alexander August Brunou.[1]
Enckell tuli aliupseeriksi 2. suomalaiseen jääkärirykmenttiin, ja hänet nomennettiin sieltä vuonna 1813 oppilaaksi Haapaniemen sotakouluun. Hän yleni vänrikiksi vuonna 1817, luutnantiksi 1830, kapteeniksi 1831 ja everstiluutnantiksi 1833. Enckell erosi armeijasta vuonna 1839 ja sai kollegioneuvoksen arvonimen. Hänestä tuli tullihallituksen asessori vuonna 1839, apulaisylijohtaja ja ylijohtaja vuonna 1848, mutta hän kuoli jo seuraavan vuoden marraskuussa.[1]
C. G. Enckellillä ja Adolfina Christina Le Bellillä oli 12 lasta, joista tunnettuja olivat kenraaliluutnantti Nikolai Enckell ja jalkaväenkenraali Carl Enckell.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Carl Gustaf Enckell. Tullilehti : Suomen tullivirkamiesliiton äänenkannattaja, 01.11.1934, nro 6, s. 13. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.09.2022.
- ↑ Dödsfall. Finlands Allmänna Tidning, 08.11.1849, nro 262, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.09.2022.