Carl (Ruotsin prinssi)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Prinssi Carl
Länsi-Götanmaan herttua
Carl of Sweden (1861) 1929.jpg
Prinssi Carl
Syntynyt 27. helmikuuta 1861
Perintöruhtinaan palatsi, Tukholma
Kuollut 24. lokakuuta 1951 (90 vuotta)
Blasieholmen, Tukholma
Puoliso Prinsessa Ingeborg
Lapset Margareeta
Märtha
Astrid
Carl
Koko nimi
Oscar Carl Wilhelm
Suku Bernadotte
Isä Oskar II
Äiti Sofia
Ammatti kenraali, Ruotsin Punaisen Ristin puheenjohtaja

Carl (Oscar Carl Wilhelm; 27. helmikuuta 186124. lokakuuta 1951), Ruotsin prinssi, oli Länsi-Göötanmaan herttua ja Ruotsin kuninkaan Oskar II:n ja kuningatar Sofian kolmas poika.

Prinssi Carl kävi ratsuväen sotilaskoulutuksen. Siksi häntä kutsuttiin Ruotsin ratsuväen värin mukaisesti ”Siniseksi prinssiksi”, ja hänet ylennettiin aina kenraalin arvoon asti. Vuosina 1898–1912 hän toimi Ruotsin ratsuväen tarkastajana. Vuonna 1882 hänet valittiin Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian ensimmäiseksi kunniajäseneksi.[1]

Vuonna 1905 tapahtuneen Ruotsi-Norjan personaaliunionin hajotessa prinssi Carlia pidettiin ehdokkaana Norjan tulevaksi kuninkaaksi. Ruotsin silloinen kuningas, prinssi Carlin isä Oskar II ei kuitenkaan suostunut siihen. Niinpä Norjan kuninkaaksi tuli Tanskan prinssi Carl Nimellä Haakon VII. Sittemmin prinssi Carlin tyttärestä Märthasta tuli Haakonin pojan Olavin puoliso ja Norjan kruununprinsessa.

Prinssi Carl toimi Ruotsin Punaisen Ristin puheenjohtajana vuosina 1906–1945, ja hän johti järjestön humanitaarisia toimia. Ensimmäisen maailmansodan aikaan prinssi Carl toimi aktiivisti itärintamalla sotaa käyvien osapuolien sotavankien auttamiseksi. Aluksi Ruotsin Punainen Risti oli järjestämässä pakettien ja kirjeiden lähettämistä vangiksi joutuneille sotavangeille. Tammikuussa 1915 Tukholmassa käytiin prinssi Carlin johdolla neuvotteluja Venäjän ja keskusvaltojen eli Saksan ja Itävalta-Unkarin edustajien välillä. Sen tuloksena sovittiin Haaparannan kautta tapahtuvasta invalidisoituneiden sotavankien vaihdosta. Vaihto pääsi käyntiin elokuussa 1915 ja jatkui tammikuuhun 1918. Tänä aikana vaihdettiin kaikkiaan 63 463 sotainvalidia. Carl vieraili puolisonsa kanssa Haaparannalla ja Torniossa maaliskuussa 1916.[2]

Prinssi Carl avioitui 1897 serkkunsa Tanskan prinsessa Ingeborgin kanssa. Perhe asui Tukholmassa useissa paikoissa, viime vaiheessa aivan keskustassa Blasieholmenissa. Kesäpaikka heillä oli Norrköpingin seudulla.

Vuoden 1918 Suomen kuningaskunta-ajatusten yhteydessä touko-kesäkuussa 1918 silloiset ruotsalaiset prinssit, prinssi Carl itse, hänen veljenpoikansa prinssi Vilhelm ja Vilhelmin yhdeksänvuotias Lennart-poika, nostettiin keskusteluissa ja alustavissa tunnusteluissa mahdolliseksi ehdokkaaksi tulevana Suomen kuninkaana. Tällöin prinssi Carl oli todennut, ”ettei Vilhelm eikä hänen poikansa olleet sopivia eikä hän itse kiinnostunut Suomen kuninkuudesta”. Asia ei edennyt käytännön tasolla, ja ehdokkaat tulivat lopulta keisarillisesta Saksasta.[3]

Prinssi Carlille myönnettiin Suomen vapaudenristin suurristi vuonna 1918.[4]

Carl kärsi huonokuuloisuudesta. Hän kuoli lokakuussa 1951 kotonaan Tukholmassa. Hänet on haudattu Solnaan Kungliga begravningsplatsenille.

Lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carlilla ja Ingeborgilla oli neljä lasta:

Esivanhemmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Kuningas Kaarle XIV Juhana
(Jean-Baptiste Bernadotte)
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Kuningas Oskar I
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Kuningatar Desideria
 
 
 
 
 
 
 
 
Kuningas Oskar II
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Eugène de Beauharnais,
Italian varakuningas
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Josefina,
Ruotsin ja Norjan kuningatar
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Prinsessa Augusta Amalia av Bayern
 
 
 
prinssi Carl
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Herttua Friedrich Wilhelm av Nassau
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Herttua Wilhelm I von Nassau
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Linnakreivitär Luise von Kirchberg-Sayn-Hachenburg
 
 
 
 
 
 
 
 
Kuningatar Sofia
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Prinssi Paul von Württemberg
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Prinsessa Pauline av Württemberg
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Prinsessa Charlotte von Sachsen-Altenburg
 
 
 

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nationalencyklopedin
  2. J. Gust. Svanberg: Haparanda 1910–1920 – Idyll och dramatik, s. 279–285. Luleå: Tornedalica 17, 1973. (ruotsiksi)
  3. Anders Huldén: Kuningasseikkailu Suomessa 1918, s. 55–56. Helsinki: Kirjayhtymä, 1988. ISBN 951-26-2980-1.
  4. Tom C. Bergroth et al.: Vapaudenristin ritarikunta: Isänmaan puolesta, s. 65. WSOY, 1997. ISBN 951-0-22037-X (sid.).

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • J. Gustav Svanberg: Haparanda 1910–1920, Idyll och dramatik, 1973, Haparanda-Tornedalens Tryckeriaktiebolag, Tornedaliga, no. 17.
Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.