Capilanon riippusilta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Capilanon riippusilta
Riippusilta heinäkuussa 2016.
Riippusilta heinäkuussa 2016.
Ylittää Capilanojoki
Sijainti North Vancouver
Siltatyyppi riippusilta
Pituus 137 m
Korkeus 70 m
Avattu liikenteelle 1889 (ensimmäinen silta)
1956 (nykyinen silta)
Koordinaatit 49°20′34″N, 123°6′44″W
Haus LennartHell.svg
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Capilanon riippusilta (engl. Capilano Suspension Bridge) on Capilanojoen ylittävä riippusilta North Vancouverin piirikunnassa Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa. Historian saatossa muutamaan otteeseen uusittu silta on nykyisin 137 metriä pitkä ja ylittää joen noin 70 metrin korkeudessa.[1] Silta ja sitä ympäröivä yksityisomistuksessa oleva puisto ovat yksi Brittiläisen Kolumbian merkittävimpiä nähtävyyksiä; niissä käy vuosittain noin 800 000 vierailijaa.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riippusilta heinäkuussa 2016.

Ensimmäisen Capilanojoen ylittävän riippusillan rakennutti skotlantilainen yhdyskuntatekniikkainsinööri George Grant Mackay vuonna 1889. Mackay oli ostanut alueelta noin 24 neliökilometriä tiheää metsää, ja rakentanut mökkinsä omistamallaan alueella sijainneen kanjonin laidalle. Vuonna 1889 valmistunut silta oli yksinkertainen, hamppuköysien varaan setrilankuista rakennettu riippusilta. Alueesta tuli jossain määrin tunnettu nähtävyys jo Mackayn elinaikana.[3]

Alkuperäinen silta purettiin Mackayn kuoleman jälkeen vuonna 1903, ja tilalle rakennettiin uusi vaijereiden varaan rakentunut silta. Sillan ja sitä ympäröineen maa-alueen osti vuonna 1910[3] merkittävä maanomistaja ja sijoittaja Edward Mahon,[4] joka otti Lilette-vaimonsa Elisabeth-äidin hoitamaan kiinteistöä. Elisabeth perusti alueelle uuden kahvilan vuonna 1911. Siltaa vahvistettiin lisävaijereille vuonna 1914. Elisabeth ja tämän vuonna 1921 naima aviomies “Mac” MacEachran alkoivat kehittää sillasta yleistä turistinähtävyyttä. MacEachran osti sillan ja sitä ympäröineen puiston Elisabethin kuoleman jälkeen vuonna 1935. Hän myi kiinteistön edelleen Henri Aubeneaulle muuttaessaan Kaliforniaan vuonna 1945.[3]

Silta vaihtoi jälleen omistajaa vuonna 1953, kun Aubeneau myi puistokiinteistön Rae Mitchellille, joka uudelleenrakennutti sillan vuonna 1956. Uusittu riippusilta tuettiin 13 tonnin betonipaasiin molemmissa päissään. Mitchell kehitti sillan länsipuolen ulkoilupolkuja ja muutti vuonna 1911 valmistuneen kahvilan matkamuistomyymäläksi. Hän myi sillan vuonna 1983 tyttärelleen Nancy Stibbardille, joka on jatkanut alueen kehittämistä turistinähtävyytenä. Puistoon avattiin vuonna 2004 puunlatvoissa kulkeva riippusiltareitti, sekä vuonna 2011 kanjonin kallioseinästä riippuva kävelyreitti.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Capilano Suspension Bridge Park Guide tourismvancouver.com. The Metro Vancouver Convention and Visitors Bureau. Viitattu 1.4.2017. (englanniksi)
  2. Capilano Suspension Bridge shares in B.C. tourism success news.gov.bc.ca. 12.12.2015. Vancouver: BC Gov News. Viitattu 1.4.2017. (englanniksi)
  3. a b c d Stories to tell capbridge.com. Capilano Suspension Bridge Park. Viitattu 1.4.2017. (englanniksi)
  4. Getting to Know a Mahon North Vancouver Museum & Archives Bulletin. Maaliskuu 2013. North Vancouver Museum & Archives Commission. Viitattu 1.4.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]