Kannibaalien polttouhrit
| Kannibaalien polttouhrit | |
|---|---|
| Cannibal Holocaust | |
 |
|
| Ohjaaja | Ruggero Deodato |
| Käsikirjoittaja | Gianfranco Clerici |
| Tuottaja |
Franco Di Nunzio Franco Palaggi |
| Säveltäjä | Riz Ortolani |
| Kuvaaja | Sergio D'Offizi |
| Leikkaaja | Vincenzo Tomassi |
| Tuotantosuunnittelija | Antonello Geleng |
| Pääosat |
Robert Kerman Carl Gabriel Yorke Francesca Ciardi Luca Barbareschi Perry Pirkanen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | F.D. Cinematografica |
| Levittäjä | United Artists Europa |
| Ensi-ilta |
 7. helmikuuta 1980 |
| Kesto | 96 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti, italia |
| Budjetti | 100 000 $[1] |
| Tuotto | 2 miljoonaa $ |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivusto | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Kannibaalien polttouhrit[2] (engl. Cannibal Holocaust) on italialainen, Ruggero Deodaton ohjaama vuonna 1980 julkaistu kannibaalieksploitaatio-elokuva. Elokuvan käsikirjoittivat Gianfranco Clerici ja Giorgio Stegani. Elokuvan budjetti oli noin 100 000 Yhdysvaltain dollaria.[1] Kannibaalien polttouhrit edustaa italialaisten ”kannibaalifilmien” genreä ja on lajinsa tunnetuin ja rahallisesti menestynein elokuva.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harold Monroe -niminen antropologi matkaa viidakkoon, jossa hän selvittelee neljän nuoren yhdysvaltalaisen tutkimusmatkailijan kohtaloa. Monroe löytää viidakosta tutkimusryhmän kuvaaman videomateriaalin, jonka sisällöstä selviää ryhmän kohtalo.
Näyttelijöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Robert Kerman | … | Harold Monroe |
| Francesca Ciardi | … | Faye Daniels |
| Perry Pirkanen | … | Jack |
| Carl Gabriel Yorke | … | Alan Yates |
| Luca Barbareschi | … | Mark Tomaso |
| Salvatore Basile | … | Chaco |
Kiistat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurin kiista elokuvan julkaisun aikoihin liittyi uskomukseen, että kyseessä olisi snuff-elokuva eli siinä olisi kuvattu aitoa ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Ohjaaja Deodato sekä toinen tuottajista pidätettiin ja elokuva kiellettiin Italiassa viikko ensi-illan jälkeen. Milanon tuomioistuin uskoi, että Deodato oli tapattanut näyttelijöitä oikeasti kameran edessä, mutta he tulivat oikeudessa näyttämään etteivät olleetkaan kuolleita. [3] Asioita vaikeutti se, että elokuvan näyttelijöiden työsopimuksissa sovittiin, etteivät he saa kommunikoida tiedotusvälineiden kanssa ensi-iltaa seuraavan vuoden aikana.[4]
Muun väkivallan lisäksi kohua herättivät erityisesti elokuvan eläintentappokohtaukset, kuten vedestä kiinniotetun kilpikonnan teurastus, aivojen poistaminen elävältä pikkuapinalta, sian tappaminen ampumalla sitä kiväärillä päähän sekä pesukarhun tappaminen ja nylkeminen. Elokuvassa on myös hyvin paljon seksuaalista väkivaltaa. Se sisältää kolme erittäin raakaa raiskauskohtausta, sekä yhden lyhyemmän seksuaaliväkivaltaa sisältävän kohtauksen.
Elokuvan leikatut versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan leikatuissa versioissa kaikki eläimiin kohdistettu väkivalta (paitsi hämähäkin ja käärmeen tappaminen) on poistettu, sekä seksuaaliväkivaltaa sisältävät kohtaukset on poistettu tai lyhennetty.
Suomessa VHS-versiota leikattiin noin 10 minuuttia ja 28 sekuntia.[5]
Kiellot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva kiellettiin sisällön vuoksi 53 maassa. Suomessa Kannibaalien polttouhrit sai ensi-iltansa vuonna 2001.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ruggero Deodato (interviewee). (2003). In the Jungle: The Making of Cannibal Holocaust. [Documentary]. Italy: Alan Young Pictures
- ↑ http://www.fixgalleria.net/release.php?id=16
- ↑ Jari Mustonen: Cannibal Holocaust (1979) elitisti.fi. 11.7.2003. Viitattu 2.2.2009.
- ↑ Cannibal Holocaust-DVD-julkaisun kommenttiraita
- ↑ Kannibaalien polttouhrit (1980) :: fixgalleria.net fixgalleria.net.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mustonen, Jari: Cannibal Holocaust – Kannibaalien polttouhrit (1980). Elitisti, 11.7.2003.