Cancel-kulttuuri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Cancel-kulttuuri (engl. cancel culture) on internetaktivismia, jonka tavoitteena on eristää ”vääriä” mielipiteitä esittävä ihminen sosiaalisesta piiristään, asettaa hänet boikottiin tai saada hänet menettämään työpaikkansa. Tämä tehdään nostamalla kohde julkisesti tikunnokkaan puheista tai eleistä, jotka määritellään "ongelmallisiksi".[1][2]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruuttamista, yliviivaamista tai mitätöimistä tarkoittavaa englanninkielistä cancel-verbiä alettiin käyttää laajemmin internet-aktivismin yhteydessä vasta 2010-luvun puolivälin jälkeen. Sitä ennenkin sanasta on yksittäisiä esimerkkejä mustien kulttuurissa. Sanaa käyttää Wesley Snipesin roolihahmo Nino Brown lopettaessaan suhteensa naiseensa elokuvassa New Jack City (1991). Rap-artisti Lil Wayne käyttää sitä kappaleessaan ”I’m Single” (2010). Sitä käyttivät vuonna 2014 VH1-kanavan tositelevisiosarja Love and Hip-Hopin kaksi esiintyjää väitellessään keskenään. Sen jälkeen mustien käyttäjien Black Twitter -somepalvelussa termin käyttö alkoi yleistyä. Aluksi sitä käytettiin vain omista tutuista, mutta käyttö laajeni pian julkkiksiin, jotka olivat käyttäytyneet loukkaavasti. Ajan myötä termin käyttö yleistyi.[3]

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cancelointivaatimuksia on kohdistunut niin kuuluisiin kuin tavallisiinkin ihmisiin sekä yrityksiin.[4] Moni yhdysvaltalainen journalisti on erotettu sen jälkeen, kun hänen kirjoittamansa artikkeli on herättänyt arvostelua. Usein kyseessä on ollut kirjoitus, jonka arvostelijat ovat mieltäneet rasistiseksi.[3] Kansainvälisesti kuuluisia cancel-kulttuurin kohteiksi miellettyjä henkilöitä ovat esimerkiksi Marilyn Manson, Roseanne Barr, Harvey Weinstein, R. Kelly, Gina Carano, Donald Trump ja J. K. Rowling.[5]

Moni canceloinnin kohteeksi joutunut kuuluisa henkilö ei ole kärsinyt pysyvää vahinkoa uralleen. Stand-up-koomikko Louis C.K. jatkoi uraansa menestyksellisesti 10 kuukauden tauon jälkeen. J. K. Rowlingin kirjojen myynti kasvoi Britanniassa kohun jälkeen, jonka syynä olivat Rowlingin Twitter-kommentit transsukupuolisuuteen liittyen.[3]

Yhtiöistä cancel-kulttuurin kohteeksi ovat joutuneet muun muassa PepsiCo (Black Lives Matter -protestien hyödyntämisestä mainonnassaan), Equinox Group (omistaja paljastui presidentti Donald Trumpin tukijaksi), Starbucks (kielsi työntekijöitä pukeutumasta Black Lives Matter -vaatteisiin), Nike (käytti kengässä Yhdysvaltain historiallista lippua ajalta, jolloin orjuus oli laillista) sekä Uncle Ben’s (käytti tuotteessaan rotustereotyyppiä). Kun aktivistit alkavat arvostella jotain yritystä, sitä uhkaa riski, että sen tuotteita ei enää osteta. Yritykset joskus myöntyvätkin aktivistien vaatimuksiin.[6]

Forbes-lehden Evan Gerstmannin mukaan cancel-kulttuurin kohteet ja uhrit ovat useimmiten tavallisia ihmisiä. Hän nostaa yhdeksi esimerkiksi afroamerikkalaisen kouluturvamiehen, joka erotettiin työstään, kun hänen kuultiin kieltäneen mustaa oppilasta käyttämästä hänestä sanaa nigga, ’nekru’, samalla itse lausuen kyseisen sanan. Amerikkalainen opettaja erotettiin, kun hän oli käyttänyt transsukupuolisesta oppilaasta väärää pronominia. Kalifornialainen yliopiston opettaja joutui virkavapaalle, kun hän oli käyttänyt ”että”-sanaa merkitsevää kiinankielistä sanaa, joka kuulosti jonkun mielestä nigger-sanalta. New Yorkin osavaltiossa yliopisto-opettaja joutui aktivistioppilaidensa boikotoimaksi käytyään seuraamassa poliiseja tukevaa mielenosoitusta. Lentokonevalmistaja Boeingin työntekijä menetti työnsä, kun hänen kuultiin kirjoittaneen 30 vuotta aikaisemmin, että naisia ei pitäisi ottaa taistelulentäjiksi.[4]

Suomalaisia esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2019 Emma-gaalan raati päätti äänestyksen jälkeen, että Maustetytöt-yhtye ei saa olla ehdolla Vuoden tulokas -äänestyksessä. Asiaa esittäneen toimittaja Renaz Ebrahimin mukaan yhtyeen kappale "Tein kai lottorivini väärin" oli "ongelmallinen" jo sinänsä. "Lisäksi oli n-sana". Yhtye ei ollut Ebrahimin mukaan pyytänyt myöskään ajoissa anteeksi. Viisi ehdokkuutta saaneen Gettomasan kappaleessa "Lössi" käytettiin vaginaa haukkumasanana, mitä Ebrahimi piti naisvihamielisenä, mutta se ei ollut ongelmallista, koska Gettomasa suostui keskustelemaan hänen kanssaan.[7]

Vuonna 2020 antifasistinen verkosto paljasti suomalaisen levykauppaketjun työntekijän kuuluvan äärioikeistolaista musiikkia soittavaan yhtyeeseen. Yritys päätti työntekijän työsopimuksen ja työntekijä sanoi kokeneensa, että hänet ostettiin hiljaiseksi. Työnantajan mukaan työntekijä olisi saanut jatkaa yrityksessä, jos olisi irtisanoutunut rasismista.[8]

Vuonna 2020 suomalainen huonekaluliikkeen työntekijä julkaisi twiitin, jossa hän kertoi olleensa lähellä hypätä sänkyä ostamassa olleen asiakkaan päälle. Työnantajaan oli otettu yhteyttä, mutta yritys ilmoitti käsittelevänsä asian sisäisesti ja että se ei hyväksy häirintää tai nettikiusaamista.[9][10]

Suhtautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cancel-kulttuuria vastustavat ovat sanoneet, että cancel-kulttuurissa on kyse sananvapauden kaventamisesta, vaientamisesta, mielivallasta ja aikuisten koulukiusaamisesta.[5] Yhdysvaltain republikaanien puoluekokouksen 2020 moni puhuja kutsui cancel-kulttuuria historian poispyyhkimiseksi, laittomuuksiin yllyttämiseksi, kansalaisten hiljentämiseksi sekä mielipiteen, ajatusten ja puheen vapauden loukkaamiseksi.[3] Myös demokraattipresidentti Barack Obaman on tulkittu kritisoineen cancel-kulttuuria arvostellessaan nuoria sosiaalisen median käyttäjiä liian tuomitseviksi.[11] Vuonna 2019 yli 100 kirjailijaa ja akateemikkoa julkaisi Harper’s Magazine -lehdessä yhteisen kirjeen, jossa he sanoivat cancel-kulttuurin luoneen "suvaitsemattoman ilmapiirin" ja heikentäneen avoimen väittelyn normeja.[6] Somevaikuttaja Pavel Paulinich vastasi Harper'sissa julkaistuun cancel-kulttuurin vastaiseen kirjeeseen, että kirjailijat ovat valta-asemassa, ja cancel-kulttuurin tarkoituksena on antaa ääni niille, joilla ei ole samoja etuoikeuksia.[6]

Toimittaja Kristiina Sarastin mukaan cancel-kulttuurista puhutaan lähinnä aktivismia halventavana ilmauksena, ja termiä käyttämällä voidaan yrittää väistää ikävältä tuntuva kritiikki. Tohtorikoulutettava Emmi Holm pitää ongelmallisena canceloinnin tulkitsemista yritykseksi rajoittaa sanavapautta. Ongelmallista on myös, että keskitytään toiminnan kielteisiin vaikutuksiin sen kohteelle.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lahti, Johanna: Pääkirjoitus: Tarvitsemme sillanrakentajia – väärä mielipide voi sysätä ihmisen täydelliseen epäsuosioon Ilta-Sanomat. 30.12.2019. Viitattu 9.1.2021.
  2. Seppänen, Arttu: Netissä hermostuttiin näyttelijän huhutusta seurustelusuhteesta, ja se kertoo siitä, miten hyvää tarkoittavasta nettiaktivismista on tullut laiskaa Helsingin Sanomat. 17.7.2020. Viitattu 9.1.2021.
  3. a b c d Romano, Aja: Why we can’t stop fighting about cancel culture Vox.com. 25.8.2020. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)
  4. a b Gerstmann, Evan: Cancel Culture Is Only Getting Worse Forbes. 13.9.2020. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)
  5. a b c Sarasti, Kristiina: ”Cancel-kulttuuria” pidetään nykyään synonyymina yritykselle hiljentää tai tuhota joku, ja se voi olla vaarallista, sanoo asian­tuntija – Kyse on syrjinnän vastustamisesta Helsingin Sanomat. 25.2.2021. Viitattu 26.2.2021.
  6. a b c Thomas, Zoe: What is the cost of 'cancel culture'? BBC News. 8.10.2020. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)
  7. Onninen, Oskari: Outo rasismikohu: Maustetytöt-yhtye on vuoden tulokas, mutta ei voi voittaa Tulokas-Emmaa eikä yleisöäänestystä Suomen Kuvalehti. 12.12.2019. Viitattu 26.2.2021.
  8. Määttänen, Juuso: Levykauppa Äx päätti uusnatsitapahtumissa esiintyneessä bändissä soittavan työntekijänsä työsuhteen ja joutui arvostelun kohteeksi: ”Tiedän, että olemme tehneet oikein” Helsingin Sanomat. 8.1.2020. Viitattu 26.2.2021.
  9. Kauppinen, Ina: Jyskissä työskentelevä Jonna twiittasi fantasioivansa seksistä miesasiakkaan kanssa – vitsistä nousi kohu, johon puuttui myös työnantaja Ilta-Sanomat. 7.8.2020. Viitattu 26.2.2021.
  10. Jysk joutui kohun keskelle työntekijän rivon vitsin vuoksi – anonyymit somekäyttäjät tekevät cancel-ilmiöstä brändeille haastavan: "Moni yritys on heikoilla" MTV Uutiset. 14.9.2020. Viitattu 26.2.2021.
  11. Prasad, Ritu: Cancel culture: What unites young people against Obama and Trump BBC News. 7.7.2020. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]