Campbellin laki
Campbellin laki (engl. Campbell's law) on sosiaalipsykologi Donald T. Campbellin kehittämä periaate, jonka mukaan määrällisen mittarin käyttö päätöksenteossa johtaa sekä mittarin vääristymiseen että päätöksenteon vääristymiseen. Kun mittarista tulee päätöksenteon perusta, ihmiset alkavat optimoida käyttäytymistään mittarin mukaan todellisen tavoitteen sijaan, mikä vääristää sekä mittaria itseään että niitä prosesseja, joita sen on tarkoitus mitata.
Tunnetuin muotoilu kuuluu:
”Mitä enemmän mitä tahansa määrällistä sosiaalista indikaattoria käytetään yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, sitä alttiimpi se on korruptiopaineelle ja sitä taipuvaisempi se on vääristämään ja turmelemaan niitä sosiaalisia prosesseja, joita sen on tarkoitus seurata”[1].
Lain ydin ei ole pelkästään mittarin tekninen epätarkkuus, vaan se, että mittarin käytöstä tulee toimijoiden pääasiallinen tavoite. Tämä muuttaa heidän käyttäytymistään ja päätöksiään tavalla, joka voi heikentää alkuperäisen ilmiön laatua – esimerkiksi koulutuksessa oppimisen sijaan keskitytään testi- ja koetuloksiin.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Campbell muotoili periaatteen ensimmäisen kerran vuonna 1976 artikkelissaan, joka käsitteli yhteiskunnallisten muutosten vaikutusten arviointia[1]. Laki liittyy läheisesti Goodhartin lakiin ja Lucasin kritiikkiin[2].
Sovelluksia koulutukseen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Campbell kirjoitti vuonna 1976: ”Koetulosmittaukset voivat olla arvokkaita indikaattoreita koulun yleisestä menestyksestä normaalin opetuksen ja yleiseen osaamiseen tähtäävän opetuksen olosuhteissa. Mutta kun koetuloksista tulee opetusprosessin tavoite, ne menettävät arvonsa koulutuksen tilan indikaattoreina ja vääristävät koulutusprosessia ei-toivotulla tavalla”.[1]
Periaatetta käytetään osoittamaan sitä, miten testitulosten korostaminen koulutuspolitiikassa voi johtaa ei-toivottuihin seurauksiin. Kun opettajien tai koulujen suorituskykyä arvioidaan ensisijaisesti oppilaiden testitulosten perusteella, opetus voi keskittyä liiallisesti kokeissa menestymiseen todellisen oppimisen kustannuksella. Tämä voi johtaa vilppiin tai tulosten manipulointiin.[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Campbell, Donald T: Assessing the impact of planned social change, s. 67–90. Evaluation and Program Planning, 1979. doi:10.1016/0149-7189(79)90048-X (englanniksi)
- ↑ Coy, Peter: Goodhart's Law Rules the Modern World. Here Are Nine Examples Bloomberg.com. 26.3.2021. Viitattu 3.6.2021. (englanniksi)
- ↑ Aviv, Rachel: Wrong Answer The New Yorker. 21.7.2014. (englanniksi)