Sammakonkello
| Sammakonkello | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Kellokasvit Campanulaceae |
| Suku: | Kellot Campanula |
| Laji: | aparinoides |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Campanula aparinoides |
|
| Katso myös | |
Sammakonkello (Campanula aparinoides) on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva kellokasvi.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monivuotinen ja maarönsyllinen sammakonkello kasvaa 20–50 senttimetriä korkeaksi. Rento varsi on tavallisesti yläosastaan haarova. Varren särmissä on pieniä, taapäisiä väkäsiä, jotka tekevät varren karheaksi ja takertuvaksi. Kierteisesti varren ympärillä olevat ruodittomat lehdet ovat pituudeltaan 10–60 mm ja leveydeltään 2–6 mm. Muodoltaan ne ovat tasasoukan suikeita ja matalahampaisia tai lähes ehytlaitaisia. Lehtilaita ja lehden keskisuonen alaosa ovat karheita. Kukinto on yleensä huiskilo, joskus harvoin kukat saattavat olla yksittäin. Avoimen kellomaiset kukat ovat lähes valkoisia ja sinisuonisia. Kukkaperät ovat hentoja ja 5–40 mm pitkiä. Verhiönliuskat ovat noin 2 mm:n pituisia ja puikean kolmiomaisia. Teriö on 5–9 mm pitkä ja syvään liuskainen. Suomessa sammakonkello kukkii heinä-elokuussa, mutta pallomaisessa kodassa olevat siemenet jäävät kypsymättä.[2][3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sammakonkello on kotoisin Pohjois-Amerikasta, mutta levinnyt ihmisen mukana Eurooppaan.[2] Suomessa sammakonkello on hyvin harvinainen tulokaslaji, jota tavataan muutamin paikoin Hämeestä.[4] Suomen esiintymät ovat ainoita tunnettuja Pohjoismaissa.[3]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa sammakonkellon kasvupaikat ovat kosteita niittyjä ja ojia.[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Maiz-Tome, L.: Campanula aparinoides IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.8.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 402–403.
- ↑ a b c Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 584.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Sammakonkellon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 15.2.2011.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Lajitietokeskus: Sammakonkello (Campanula aparinoides)
- Kasviatlas 2022: Sammakonkellon (Campanula aparinoides) levinneisyys Suomessa.
- Luontoportti: Sammakonkello (Campanula aparinoides)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Campanula aparinoides – sammakonkello
- ITIS: Campanula aparinoides (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Campanula aparinoides (englanniksi)
|