Camelot (vuoden 1967 elokuva)
| Camelot | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Joshua Logan |
| Käsikirjoittaja | Alan Jay Lerner |
| Perustuu | T. H. Whiten romaaniin Muinainen ja tuleva kuningas (The Once and Future King) |
| Tuottaja | Jack L. Warner |
| Säveltäjä | Frederick Loewe |
| Kuvaaja | Richard H. Kline |
| Leikkaaja | Folmar Blangsted |
| Tuotantosuunnittelija | John Truscott |
| Lavastaja | John Truscott |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Warner Bros. |
| Levittäjä | Warner Bros.-Seven Arts |
| Ensi-ilta | 1967 |
| Kesto | 169 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Camelot on Joshua Loganin ohjaama yhdysvaltalainen musikaalielokuva vuodelta 1967. Kuningas Arthurin ja Pyöreän pöydän ritarien legendaa mukailevan elokuva on sovitus Alan Jay Lernerin ja Frederick Loewen Broadway-musikaalista. Sen pohjana on puolestaan ollut T. H. Whiten romaani Muinainen ja tuleva kuningas (The Once and Future King).[1][2]
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Richard Harris | … | kuningas Arthur |
| Vanessa Redgrave | … | Guenevere |
| Franco Nero | … | Lancelot Du Lac |
| David Hemmings | … | Mordred |
| Lionel Jeffries | … | kuningas Pellinore |
| Laurence Naismith | … | Merlyn |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva kuvattiin 70 millimetrin filmille Technicolor-väreissä pääosin manner-Espanjassa ja Mallorcalla, ja kuvauspaikkoina oli muun muassa puolen tusinaa sikäläistä linnaa.[3][2]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Camelot voitti viidestä Oscar-ehdokkuudestaan kolme kategoriaa: Alfred Newman ja Ken Darby palkittiin musiikista, John Truscott sekä puvustuksesta että lavastuksesta.[4] Kuudesta Golden Globe -ehdokkuudestaan Camelot voitti parhaan musiikin ja parhaan kappaleen kategoriat, ja lisäksi Richard Harris palkittiin miespääosastaan.[5]
Helsingin Sanomien nimeämätön ensi-ilta-arvostelija oli tuoreeltaan hyvin ihastunut loisteliaaseen musikaalielokuvaan[6]. Sen sijaan saman lehden Mikael Fränti kutsui elokuvan tv-esityksen alla 1992 kalliisti tehtyä Camelotia mahtipontiseksi ja tyhmäksi elokuvaksi. Hänestä Logan ei ole edes yrittänyt sovittaa teatterimusikaalia kunnon elokuvaksi, ja Richard H. Klinen kuvauskin jää latteaksi valtavista resursseista huolimatta. Henkilöhahmot ovat Fräntistä pahvisia, eikä kukaan näyttelijöistä oikein osaa laulaa.[2]
The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Camelot (vuoden 1967 elokuva) Elonet.
- ↑ a b c Fränti, Mikael: Pyöreän pöydän ritarien ja kuningas Arthurin legenda kuivassa musikaalissa. Helsingin Sanomat, 13.3.1992. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Elokuvakierros. Helsingin Sanomat, 19.10.1967, s. 12. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Camelot oscars.org. Viitattu 7.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Camelot goldenglobes.com. Viitattu 7.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Kuningas Arthur ja huiputtajat. Helsingin Sanomat, 10.12.1967, s. 13. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)