Tämä on lupaava artikkeli.

Camdenin taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Camdenin taistelu
Osa Yhdysvaltain vapaussotaa
Alonzo Chappelin kuvaus Camdenin taistelusta. Etualalla kuolemaa tekevä sotilas on kenraalimajuri Johann de Kalb
Alonzo Chappelin kuvaus Camdenin taistelusta. Etualalla kuolemaa tekevä sotilas on kenraalimajuri Johann de Kalb
Päivämäärä:

16. elokuuta 1780

Paikka:

Camden, Etelä-Carolina, Yhdysvallat

Lopputulos:

Brittien voitto

Vaikutukset:

Voiton myötä brittijoukot pystyivät etenemään Pohjois-Carolinaan; kenraali Gates syrjäytettiin johtotehtävistä

Osapuolet

Iso-Britannia

Yhdysvallat

Komentajat

Charles Cornwallis

Horatio Gates

Vahvuudet

2 200 miestä

1 400 ammattisotilasta
yli 2 000 miliisiä

Tappiot

noin 320 kuollutta

yli 2 000 kuollutta, haavoittunutta ja vangittua

Camdenin taistelu oli 16. elokuuta 1780 käyty Yhdysvaltain vapaussodan taistelu. Taistelu käytiin Camdenissa, Etelä-Carolinassa kenraali Charles Cornwallisin ja kenraali Horatio Gatesin joukkojen välillä. Taistelu päättyi Cornwallisin murskavoittoon, ja se päätyi historiankirjoihin yhtenä Yhdysvaltain sotahistorian nöyryyttävimmistä tappioista.

Taistelun myötä britit saivat jalansijaa Pohjois-Carolinassa ja Horatio Gates poistettiin siirtokuntien armeijan eteläisen armeijakunnan johdosta.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vallattuaan Charlestonin kaupungin toukokuussa 1780 britit päättivät rakentaa Etelä-Carolinaan useita sotilastukikohtia, joiden tarkoituksena oli parantaa brittien otetta alueesta. Yksi tärkeimmistä tukikohdista tuli Camdeniin, joka oli keskeisen sijaintinsa vuoksi brittijoukkojen kulku- ja viestiliikenteen solmukohta.[1]

Valmistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelutilanne lähti liikkeelle, kun siirtokuntien armeijan eteläisen armeijakunnan komentajan Horatio Gatesin johtamat joukot yrittivät hyökätä brittijoukkojen tukikohtana toiminutta Camdenin kaupunkia vastaan. Gatesilla oli komennossaan yli 3 400 sotilasta. Ammattisotilaita oli 1 400 miestä, ja loput olivat heikosti koulutettuja miliisijoukkoja. Punatauti ja huonojen huoltoyhteyksien aiheuttama ruoanpuute olivat heikentäneet Gatesin joukkoja jo ennen taistelua.[2] Gates kuitenkin uskoi, että hän pystyisi suuren miesylivoiman turvin valtaamaan Camdenin.[3]

Gatesin harmiksi brittikenraali Charles Cornwallis oli kuitenkin saanut etukäteen tiedon Gatesin hyökkäyksestä ja saapunut joukkoineen tukemaan Camdenin puolustusta. Vahvistusten jälkeen briteillä oli yhteensä noin 2 200 sotilasta, jotka oli varusteltu Gatesin joukkoja paremmin.[2] Cornwallisin joukkoihin kuului muun muassa rakuunoita, hesseniläissotilaita, ratsuväkeä sekä Gatesin joukkoja tehokkaampi tykistö. Gates ei kuitenkaan ollut tietoinen vahvistuksista lähtiessään 15. elokuuta kello 22.00 etenemään kohti Camdenia. Samaan aikaan Cornwallisin joukot lähtivät puolestaan etenemään kohti Gatesin leiriä. Joukot kohtasivat toisensa aamuyöllä 16. elokuuta, jolloin osapuolet vaihtoivat muutamia laukauksia keskenään. Kumpikaan osapuoli ei kuitenkaan halunnut aloittaa taistelua keskellä yötä, joten osapuolet vetäytyivät odottamaan aamua.[1][3]

Gates tajusi vasta Cornwallisin kohdatessaan, että britit olivat vahvistaneet Camdenin puolustusta. Tässä vaiheessa Gatesilla oli kaksi huonoa vaihtoehtoa: hän voisi joko yrittää valloittaa Camdenin, mikä vaikutti Cornwallisin apujoukkojen myötä lähes mahdottomalta tehtävältä, tai yrittää perääntyä, mikä olisi brittien ratsuväkijoukkojen takia ollut myös hyvin hankalaa. Gates päätti jäädä taistelemaan brittejä vastaan.[3]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinainen taistelu käytiin 16. elokuuta.[2] Gates ryhmitti joukkonsa Saratogan voitokkaan taistelun tavoin puolustusasemiin niin, että miliisijoukot tulisivat taistelemaan brittien rakuunoita sekä brittien rinnalla taistelleita hesseniläissotilaita vastaan ja ammattisotilaat taistelisivat brittien miliisijoukkoja vastaan.[3] Cornwallis jätti ratsuväkijoukkonsa reserviin odottamaan myöhempää käyttöä.[1]

Heikosti koulutettujen miliisijoukkojen sijoittaminen brittiläisiä ammattisotilaita vastaan osoittautui Gatesin kannalta valtavaksi virheeksi. Britit aloittivat taistelun ampumalla muutaman yhteislaukauksen kohti siirtokuntien miliisijoukkoja ja lähtivät etenemään niitä kohti. Miliisijoukkojen rivit hajosivat heti, ja useimmat miliisit hylkäsivät aseensa ja lähtivät juoksemaan karkuun ampumatta laukaustakaan. Gates yritti upseeriensa kanssa turhaan pysäyttää miliisijoukkojensa joukkopakoa. Gatesin ammattisotilaat pärjäsivät jonkin aikaa brittijoukkoja vastaan, mutta miliisien joukkopaon jälkeen nekään eivät enää pystyneet pitämään asemiaan. Pian myös ammattisotilaat joutuivat vetäytymään taistelusta. Lopulta myös Gates itse hylkäsi joukkonsa ja lähti pakoon.[3][1]

Gates sai koottua joukkonsa rippeet uudelleen vasta Hillsboroughissa Pohjois-Carolinassa, yli 300 kilometrin päässä Camdenista.[1] Siirtokuntien armeija menetti taistelussa kuolleina, haavoittuneina ja vangittuina yli 2 000 miestä sekä huomattavan määrän kalustoa. Vain 324 brittisotilasta sai surmansa.[2][3]

Horatio Gatesin maine oli Camdenin taistelun myötä pilalla ja hänet siirrettiin nopeasti syrjään kaikista johtotehtävistä

Taistelun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Camdenin torjuntavoiton ansiosta britit pystyivät myöhemmin valloittamaan Pohjois-Carolinan. Siirtokuntien armeija yritti hyökätä Camdeniin uudestaan huhtikuussa 1781 kenraali Nathanael Greenen johdolla, mutta britit torjuivat hyökkäyksen Hobkirk’s Hillin taistelussa. Voitostaan huolimatta siirtokuntien sissijoukkojen kuluttamat brittijoukot päättivät taistelun jälkeen polttaa ja hylätä kaupungin.[2]

Taistelun jälkeen joukkonsa hylännyttä Gatesia syytettiin pelkuriksi, ja saman vuoden lokakuussa hänet siirrettiin syrjään kaikista johtotehtävistä.[4] Eteläisen armeijakunnan uudeksi komentajaksi nousi kenraali Nathanael Greene.[1] Gatesin toiminnasta aloitettiin virallinen tutkinta, mutta häntä vastaan ei koskaan nostettu syytteitä.[5]

Nykyään Camdenin taistelu muistetaan yhtenä Yhdysvaltain sotahistorian noyryyttävimmistä tappioista.[1][4][2] Camdenin taistelukenttä on ollut National Historic Landmark -listattu kohde vuodesta 1961 ja National Register of Historic Places -listalla vuodesta 1966 lähtien.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g John R. Maass: The Battle of Camden, August 16, 1780 Yhdysvaltain armeija. Viitattu 11.12.2015. (englanniksi)
  2. a b c d e f "Camden, Battle of." Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Ultimate Reference Suite. Chicago: Encyclopædia Britannica, 2015.
  3. a b c d e f Battle of Camden 1780 History Central. Viitattu 11.12.2015. (englanniksi)
  4. a b Horatio Gates Mount Vernon. Viitattu 11.12.2015. (englanniksi)
  5. ""Gates, Horatio." Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Ultimate Reference Suite. Chicago: Encyclopædia Britannica, 2015.
  6. National Register Properties in South Carolina: Camden Battlefield, Kershaw County National Register. Viitattu 3.1.2016. (englanniksi)