Calixte Dakpogan
Calixte Dakpogan (s. 1958 Pahou, Ranskan Dahomey) on beniniläinen kuvanveistäjä, joka on kuninkaallisten seppien jälkeläinen Porto-Novossa, Beninin tasavallassa. Hänen veistokselliset sommitelmansa kuvastavat Beninin rannikon pitkää kulttuurivaihdon historiaa, jotka ovat määritelleet sen uskonnollista ja poliittista historiaa. Maa on voduniksi kutsutun uskonnon henkinen keskus. Uskonto levisi ja laajeni yhteisöihin kautta Amerikoiden Atlantin orjakaupan seurauksena.[1]
Romuald Hazoumén innoittamana Dakpoganin takomossa alettiin luoda maallisia veistoksia yhdistelmämateriaaleista. Beninin hallitus tilasi pajalta vuonna 1992 sata teosta, mukaan lukien paikkoihin määritellyt viittaukset Guhun, jotka esitettiin ensimmäisessä kansainvälisessä Vodoun festivaalissa entisessä orjasatamakaupungissa Ouidahissa.[1]
Yhdessä veljensä Théodoren ja serkkunsa Simonet Biokoun kanssa hän on pitänyt kuninkaallista pajaa Porto-Novon Gukomy-korttelissa, joka on omistettu Gulle, vodunin raudan ja sodan jumalalle. Auto, voiman symboli ja Dakpoganin veistosten materiaali, on Ogun-jumalan suojeluksessa. Vuosisatojen ajan Ogun on ollut myös Dakpoganin suvun palvoma pääjumala.[2]
Vaikka metalli on edelleen olennainen osa hänen teoksiaan, Dakpoganin veistoksissa on myöhemmin ollut kalliita hylättyjä kulutustavaroita, kuten kasettinauhoja, levykkeitä, CD-levyjä, kampoja, sandaaleita ja virvoitusjuomapurkkeja. Hänen taitava negatiivisen tilan käyttönsä on toinen muodollinen tunnusmerkki, jota hän käyttää sommitelmissaan. Dakpogan viittaa tietoisesti naamion merkitykseen, se liittyy alueelliseen ilmaisuun ja sen keskeisyyteen taiteellis-historiallisessa kaanonissa, ja kuvastaa huumorilla tätä tilannetta hyvin kekseliäällä synteesillä odottamattomista, mutta kuitenkin tutuista elementeistä.[1]
Calixten veistoksissa on suhde toisaalta hänen aikaisempaan ammattiin seppänä, kun hän teki asen-veistoksia vodoun-alttareihin ja toisaalta eurooppalaiseen art brutiin.[3]
Calixte Dakpogan on osallistunut teoksillaan yksityis- ja ryhmänäyttelyihin Afrikassa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Calixte Dakpogan (näyttelyesite: Reconfiguring an African Icon: Odes to the Mask by Modern and Contemporary Artists from Three Continents) The MET. 8.3.–21.8.2011. The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 7.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Calixte Dakpogan African Art Now. Viitattu 7.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Fillitz, Thomas: Anthropology Now and Next: Essays in honour of Ulf Hannerz, s. 140. Berghahn Books, 2014. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.1.2019). (englanniksi)
- ↑ Calixte Dakpogan Magnin-A. Arkistoitu 8.1.2019. Viitattu 7.1.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuvia teoksista (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||
