CMAS

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sukeltaja

CMAS (Confederation Mondiale des Activites Subaquatiques, World Underwater Federation) on kansainvälinen 1959 perustettu urheilusukelluskoulutusjärjestelmä ja edunvalvontaorganisaatio. CMAS määrittelee sukellusturvallisuuden, sukellusopetuksen ja koulutuksen standardeja.

CMAS Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa CMAS-järjestöä edustaa SLU:n alainen 1956 perustettu Sukeltajaliitto ry. Sukelluskoulutuksesta ja toiminnasta vastaavat Sukeltajaliittoon kuuluvat sukellusseurat.

Perustaminen ja historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukeltamisen sääntöjä ja yhteistyötä käsittelevä kansainvälinen kokous pidettiin 28. syyskuuta 1958 Brysselissä. Kokouksessa oli edustajat Saksasta, Belgiasta, Brasiliasta, Ranskasta, Kreikasta, Italiasta, Monacosta, Portugalista, Sveitsistä, Yhdysvalloista ja Jugoslaviasta. 9.-11. tammikuuta 1959 Monacossa pidetyssä toisessa kokouksessa perustettiin CMAS. Toiminta eri maissa tapahtuu maiden liikunta- ja urheiluliitojen alaisuudessa.

Suomi liittyi järjestöön jo varhain. Vauhdittajana oli, kun urheilusukellusta Suomeen tuomassa mukana olleet Rolf Lindström ja Ralf Tötterström halusivat päästä Italiassa järjestettäviin sukelluskalastuksen MM-kilpailuihin, ja osallistumisen edellytykseksi selvisi, että sen kansallisen liiton, jota he edustaisivat, pitää kuulua CMAS:iin[1]

Muita koulutusjärjetelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita Suomessa yleisiä koulutusjärjestelmiä ovat amerikkalainen PADI jota sukelluskeskukset ja sukellusvälineliikkeet myyvät ja tekniikkasukellukseenkin orientoitunut NAUI.

Tärkeimmät sukelluskortit CMAS järjestelmässä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutusjärjestelmään CMAS
  • P1, aloitteleva sukeltaja (max 15 m)
  • P2, sukeltaja (max 30 m)
  • P3, kokenut sukeltaja, korkein harrastajataso
  • P4, erittäin kokeneiden sukeltajien kunnialuokitus
  • M1, M2, M3, kouluttajaluokat

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kari Jokinen: Sukeltajan tie, s. 77. Otava, 1996.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]