McDonnell Douglas CF-18 Hornet
.jpg)
McDonnell Douglas CF-18 Hornet (virallinen mallitunnus CF-188) oli Kanadan kuninkaallisten ilmavoimien nimitys McDonnell Douglas F/A-18 Hornetille. Kanada tilasi McDonnell Douglasilta 98 F/A-18A:ta, jotka saivat tunnuksen CF-188A ja tunnetaan kansanomaisesti myös nimellä CF-18A. Tilaukseen sisältyi myös 40 F/A-18B:tä, jotka vastaavasti tunnetaan nimillä CF-188B (CF-18B).
Hankinta ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kanada tilasi huhtikuussa 1980 98 F/A-18A:ta. Yhdysvaltain laivaston ilmavoimien koneista poiketen niissä oli korvattu automaattinen lentotukialuksille laskeutumisjärjestelmä (ACLS) perinteisellä ILS:llä. Lisäksi koneisiin oli asennettu valonheitin rungon vasempaan yläreunaan mahdollistamaan muiden koneiden tunnistaminen pimeällä. Koneilla korvattiin Canadair CF-104 ja McDonnell CF-101B kalusto. Vastaanotetuille koneille annettiin tunnukset 188701–188798, jotka kaikki valmistettiin McDonnellin sarjojen 9–23 koneina. Ensimmäinen Kanadalle valmistunut kone teki ensilennon 29. heinäkuuta 1982 ja viimeinen luovutettiin tilaajalle syyskuussa 1988.[1]
Lisäksi McDonnell toimitti 40 kaksipaikkaista CF-18B Hornetia osana sarjojen 8–25 tuotantoa. Koneet saivat Kanadassa sarjanumerot 188901–188940. Toimitukset tapahtuivat lokakuusta 1982 syyskuuhun 1988.[1]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kanadan kuninkaallisten ilmavoimien ensimmäinen CF-18-kalustolla varustettu yksikkö oli CFB Cold Lakessa Albertassa 410. laivue, joka oli operatiivisesta tyyppikoulutuksesta vastannut yksikkö. Operatiiviset laivueet olivat CFB Cold Lakessa 416. ja 441. laivue, CFB Bagotvillessä Quebecissä 425. ja 433. laivue sekä CFB Baden Söllingenissä Saksassa Kanadan 1. ilma-armeijakuntaan kuuluneet 409., 421. ja 439. laivueet.[1]
Kanadan tarkoituksena oli jo 2016 korvata Hornetit 65 Lockheed Martin F-35 Lightning II -koneella. Projektin viivästyminen seurauksena Kanada suunnitteli väliaikaisena ratkaisuna ostavansa 18 Super Hornetia. Lokakuussa 2017 Super Hornetien hankinta laitettiin jäihin Yhdysvaltain kanssa käydyn kauppasodan uhatessa. Kanada suunnittelee ostavansa vuosina 2025–2032 jopa 88 uutta taistelukonetta ja siihen mennessä ainoastaan päivittävänsä käytössään olevia Horneteja.[2]
Kaikkiaan 62 CF-18A ja 18 CF-18B konetta on päivitetty vuosina 2001–2010 kaksivaiheisessa päivityshankkeessa. Ensimmäisessä vaiheessa tutkaksi vaihdettiin AN/APG-73 ja niihin asennettiin AN/AYK-14 XN-8 -tietokoneet, Smiths Aerospace AN/AYQ-9 tiedonvarastointijärjestelmät, korkeudenseurantajärjestelmä (TAS), omakonetunnistin (IFF) ja AN/ARC-210 RT-1556/ARC VHF/UHF-radiot. Ensimmäinen vaihe saatiin päätökseen elokuussa 2006, ja sen toteutuksessa kului 436 miljoonaa dollaria.[2]
Toinen vaihe käsitti Link 16:n integroinninselvennä, JHMCS:n käyttöönoton, uudet elektronisen sodankäynnin järjestelmät ja mustat laatikot (CSFDR). Vaihe saatiin päätökseen maaliskuussa 2010 ja sen kustannukset olivat 150 miljoonaa dollaria.[2]
Huhtikuussa 2016 Kanadalla oli edelleen palveluksessa 56 CF-18A:ta ja 21 CF-18B:tä, joista monilla oli lennetty yli 6 000 tuntia. Koneet olivat Bagotvillen 3. lennostossa (425. ja 433. taktiset hävittäjälaivueet), Cold Lakessa 4. lennostossa (401. ja 409. taktiset hävittäjälaivueet sekä 410. taktinen hävittäjien operatiivinen koulutuslaivue).[2]
Kanada on hankkinut 32 AIM-120D AMRAAM -ohjusta 140 miljoonalla dollarilla, mikä on aiheuttanut huhun AESA-tutkan käyttöönotosta Horneteissa. Elokuussa 2017 Kanadan hallitus esitti käytöstä poistettujen koneiden ostamista Australiasta, mikä vahvistettiin joulukuussa ostamalla 18 konetta ja varaosia. Kesäkuussa 2018 ostettiin vielä seitsemän konetta, joita on tarkoitus käyttää varaosina. Hankinnan kokonaiskustannuksiksi on arvioitu 269 miljoonaa dollaria. Ensimmäiset kaksi konetta (A21-53 ja A21-55) toimitettiin Australiasta 16. helmikuuta 2019.[2]
Australiasta hankitut koneet ja varaosat mahdollistavat käytössä olevien koneiden toiminnan jatkamisen vuosiin 2031–2031, jolloin niiden korvaaja saadaan palvelukseen. Korvaajaksi on valittavana F-35, F/A-18E/F, Eurofighter Typhoon tai Saab JAS 39 Gripen.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Francillon, René J.: ”McDonnell Douglas F/A-18 Hornet”, McDonnell Douglas Aircraft since 1920: Volume II, s. 343-363. 2nd revision. Annapolis, Maryland: Naval Institute Press, 1990. ISBN 1-55750-550-0. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Keeping the 'legacy' alive Part two: export operators. (issue 374) Air Forces Monthly, 2019, nro May, s. 50-55. London: Key Publishing Ltd. (englanniksi)