Bylotinsaari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bylotinsaari
Bylot Island, Île BylotView and modify data on Wikidata
Bylot Island.png
Muut nimet
Bylot Island
Sijainti
Saariryhmä
Vesialue
Korkein kohta
Pinta-ala
11 067 km² [1]

Bylotinsaari (engl. Bylot Island) on saarin Baffininsaaren pohjoispuolella, Qikiqtaalukin alueella, Kanadassa, Nunavutin territoriossa. Saaren pinta-ala on 11 067 km².[3] Suurin osa saarta kuuluu Sirmilikin kansallispuistoon.[4] Saari on nimetty kuuluisan artisten alueiden tutkimusmatkailijan Robert Bylotin mukaan.[5] Se on 17. suurin Kanadan saari ja 71. suurin saari maailmassa.lähde?

Geologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bylotinsaari, satelliittikuva vuodelta 2006.

Saaresta suuren osan peittävät jäätiköt ja Byam Martinin vuoret kuuluvat Baffinin vuorten jonoon. Se on osa Arctic Cordillera -vuoristoa joka jatkuu aina Ellesmerensaarelle asti. Eteläinen pää saaresta on alankoa noin 1 600 km². Sitä peittää epäyhtenäinen tundra. Tasangon lounaispäässä sijaitsee Qarlikturvik niminen laakso jonka koko on noin 70 km². Laakson peittänyt jää alkoi vetäytyä sieltä noin 6000 vuotta sitten jättäen jälkeensä hienojakoista sedimenttiä.[4]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin laakson pohja koostuu periglasiaalisten ilmiöiden aikaansaamasta kuviomaasta johon jään sulaessa syntyy pieniä järviä ja lampia. Ikirouta estää veden imeytymistä maahan ja huonosti kuivavaan maahan syntyy kosteikkoja. Näillä alueilla tyypillisiä kasvilajeja ovat: töppövilla, luhtavilla, vesisara, jääheinät, lapinhilpi ja riippaheinä.[4]

Vastakohtana kosteikoille on kuivempia alueita joita on alavaa maata ympäröivillä rinteillä, kukkuloilla ja periglasiaalisten ilmiöiden nostamilla maakummulla, terasseilla ja kuviomailla. Tälläistä aluetta on alangosta noin 90 prosenttia ja kosteikkojen osuus on noin 10 prosenttia. Näillä kuivemmilla alueilla viihtyviä lajeja ovat muun muassa: liekovarpio, silolapinvuokko, tunturiunikko, hapro, Alopecurus alpinus, luminurmikka, tankipiippo, tundrapaju ja juolukka.[4]

Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bylotinsaarella elää 19 nisäkäslajia ja 71 lintulajia. Se julistettiin muuttolintujen suojelualueeksi vuonna 1965. Vuonna 2001 perustettiin Sirmilikin kansallispuisto joka kattaa suurimman osan Bylot-saaresta lukuun ottamatta joitakin maa-aluita jotka ovat inuittien omistuksessa olevia maita.[4]

Alueella pesii yli 40 lajia muuttolintuja muun muassa kiisloja, kajavia, myrskyliitäjiä, isolokki, tunturi ja merikihu sekä lumihanhi.[4][6] Lumihanhia saaren kosteikoissa pesii yli 50 000 lintua ja se on niiden merkittävin pesimäalue maailmassa.[6] Muita lintuja ovat korppi, kiiruna ja tunturipöllö.[4]

Nisäkkäistä siellä elää muun muassa siperiansopuli ja kaulussopuli, napajänis, karibu ja naali.[4]

Argeologiset löydöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bylotinsaarelta on löydetty inuittien rummpukehyksen osia jotka on ajoitettu Dorsetin kulttuuriin aikoihin noin 1000 jaa.[7][8]

Saarella ei ole pysyvää asutusta mutta Pond Inletin ja muiden pienempien kylien inuitit vierailevat saarella säännöllisesti.[4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”Chapter 15. Geography – Highlights of Canada’s geography”, Canada Year Book, Statistics Canada, s. 213. Minister of Industry, 2012. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.11.2019).
  2. Angilaaq Mountain Bivouac.com. Viitattu 14.11.2019. (englanniksi)
  3. The Atlas of Canada – Sea Islands Natural Resources Canada. 12.8.2009. Viitattu 14.11.2019. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h i Ecological Studies and Environmental Monitoring at Bylot Island Sirmilk National Park. Université Laval & the Canadian Wildlife Service. Viitattu 14.11.2019. (englanniksi)
  5. a b Francis, Daniel: Bylot Island The Canadian Encyclopedia. 27.3.2014. Viitattu 14.11.2019. (englanniksi)
  6. a b Sirmilik National Park Travel Nunavut. Viitattu 14.11.2019. (englanniksi)
  7. Rast, Tim & Wolff, Christopher B.: Instruments of Change: Late Dorset Palaeoeskimo Drums and Shamanism on Coastal Bylot Island, Nunavut, Canada. Open Archaeology, 23.6.2016, 2. vsk, nro 1. doi:10.1515/opar-2016-0004. Artikkelin verkkoversio Viitattu 14.11.2019. (englanniksi)
  8. Bjarne Grønnow: Inuit drum history longer than realised Science Nordic. 31.3.2012. Viitattu 14.11.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bylotinsaari.