Bussoli
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Bussoli (ital.[1]), käsisuuntakehä tai käsisuuntimakehä, on koje, jossa on magneettineula, tähystyslaite ja asteikko. Ne ovat maanmittauksessa käytettäviä kompasseja, joilla voidaan tehdä tarkempia havaintoja kulmanmittaamisessa ja suunnanmääräämisessä.[1][2][3][4] Niillä voi suunnata kohteeseen ja mitata tarkempia kulmahavaintoja verrattuna tavanomaiseen kompassiin.[5] Niiden lukemisessa voidaan käyttää reikätähtäintä, prismaa, linssejä ja peilejä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Toimitus: Honkala, Juha & Halinen, Ari: CD-Facta 2005: suomenkielinen tietosanakirja. Artikkeli: bussoli - CD-ROM-levy, Interaktiivinen multimedia, sisältää myös sivistyssanaston ja tietotekniikan sanaston. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29149-8.
- ↑ Toimituskunta: Forsman, Jaakko; Wecksell, J. A. et al.: Pieni Tietosanakirja / I. A - Isonzo, s. 476. Sitaatti: "Bussoli (ransk.) magneettineulalla ja tähystyslaitteella varustettu suunnanmääräyskoje.". Helsinki: Otava, 1926. Project Runeberg.
- ↑ a b Toimituskunta: Bonsdorff, Wäinö; Forsman Jaakko et al.: Tietosanakirja. 1 osa, A–Confort, s. 1364. Sitaatti: "Bussoli (ransk. boussole), kone, missä on magneettineula, asteikko ja diopteri tahi kaukoputki ; sitä käytetään kulmanmittauskoneena ja suunnanmäärääjänä maanmittauksessa.". Helsinki: Tietosanakirja, 1909. Project Runeberg.
- ↑ Heiskainen, V. A. & Härmälä, Seppo: ”24 §. Bussoli”, ”III. Kulmanmittauskojeet”, Maastomittaus ja kartoitus, s. 45–47. Kuudes korjattu painos, sitaatti: s.46: ”Suunto-käsibussoli eli käsisuuntakehä (kuvio 40) on osoittautunut useassa suhteessa käytännölliseksi ja sitä käytetään paljon sekä puolustusvoimissa että käytännöllisissä mittaustehtävissä yleensä.”. Porvoo; Helsinki: WSOY, 1967. ISBN 951-0-04707-4 (1972; muuttumaton lisäpainos).
- ↑ Arasalo, Jyrki: Kartoitusmittausprosessin kehittäminen Helsingin kaupungin Staran Projektimittauksessa. (PDF-tiedoston sivu 6, Lyhenteet ja määritelmät: Bussoli) Metropolia Ammattikorkeakoulu: Insinöörityö, 12.5.2014. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 7.6.2017.