Burjaattien šamanismi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Burjaattien alkuperäinen uskonto, jota paikoin vieläkin harjoitetaan, on šamanismin eräs muoto. Burjaattien keskuudessa on vallinnut käsitys, että henget valitsivat šamaanin (böö) tehtäväänsä. Šamaanilla tuli kuitenkin olla myös šamaani-udha (udha voi tarkoittaa sielua, nuolta ja šamaaniperimystä). Sen saattoi periä esi-isiltä eli isän tai äidin suvussa eläneiltä šamaaneilta tai sen saattoi saada taivaasta (hereer udha). Entisaikaan šamaanikokelaan tuli käydä läpi useita initaatiokokeita, ja saavutettuaan yhdeksännen tason hän sai arvonimen zaarin. Šamaanin kuoltua hänet voitiin "haudata" erityisen telineen päälle (aranga) tai polttohaudata, mikä ei kuitenkaan ollut yleistä. Vainajaa kuljettanut hevonen teurastettiin ja lihat jaettiin saattoväen kesken.

Šamaanin välineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burjaattišamaanin välineistö oli varsin runsas ja monipuolinen, mutta kaikki šamaanit eivät omistaneet täydellisiä varusteita. Niihin kuului rautakruunu (majhabra), jossa oli sarvet ja pieniä tiukuja. Rumpu (khese) symboloi šamaanin ratsua, jolla hän kykeni matkaamaan yliseen ja aliseen maailmaan. Viitta (orgoj), joka tehtiin yleensä sinisestä silkkikankaasta, kuului vain tehtäväänsä vihityille šamaaneille. Nauhoilla koristettu ruoska (tasuur) symboloi šamaanin voimaa. Burjaateille tyypillisiä šamaanin sauvoja oli kolmenlaisia: hevosta esittävä (morin hörbö) sauva, käärmesauva (mogoj hörbö) ja ihmishahmoinen (hun hörbö) sauva. Sauva vihitään käyttöön uhraamalla lammas sauvan isäntähengelle ja värjätään sauva verellä tai punaisella savella, jolloin se burjaattien ja Siperian tataarien käsityksen mukaan herää eloon. Sauva oli šamaanien apuväline matkoilla ja osoitti hänen initaationsa asteen. Tehtäväänsä vihittävä kokelas saa aluksi kaksi puista sauvaa, joista oikeassa kädessä olevaa pidetään miehisenä ja vasemmassa kädessä olevaa naispuolisena. Rautasauvan šamaani saa viidennen initaationsa jälkeen, eli myös sauvan materiaali kuvastaa kantajansa taitoja. Tärkeisiin apuvälineisiin kuuluivat myös pyöreä pronssipeili (toli) ja uhrialttarina toiminut pieni pöytä (sere).