Bumiputra

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Bumiputra tai Bumiputera, suomeksi maan pojat, on malesialainen termi, jolla kuvataan henkilön etnistä taustaa. Bumiputraväestöä ovat Malesian malaijit, sekä kaikki muut maan alkuperäiskansat. Kaikki muut maan etniset ryhmät, suurimmaksi osaksi kiinalaiset ja intialaiset, ovat ei-bumiputria. Bumiputrat ovat eläneet Malesian alueella jo vuosisatoja, kun muut ovat tulleet siirtomaa-aikana tai sen jälkeen.[1][2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bumiputra-termi juontaa juurensa jo siirtomaa-ajalle, jolloin brittiläiset siirtomaaisännät pyrkivät suojelemaan bumiputraväestöä. Siirtomaaviranomaiset ajattelivat, että palkkatyö ei sovi alueen alkuperäiskansoille ja se saattaisi turmella heidän maalaiselämänsä. Vuonna 1913 säädettiin laki, jossa bumiputrien rooli malaijalaisessa yhteiskunnassa oli toimia kalastajina tai riisinviljelijöinä.Kaupankäynti jätettiin ulkomaalaisille.[2]

Siirtomaavallan purkautuminen alkoi 1940-luvulla ja Malaijan väestö koostui bumiputraväestön lisäksi siirtomaa-aikana maahan muuttaneiden kiinalaisten ja intialaisten jälkeläisistä. Kiinalaisten käsissä oli maan talouselämä, ja he muodostivat myös maan vauraimman osan. Vuonna 1946 perustettiin Malaijan liitto, jossa tunnustettiin kiinalais- ja intialaisväestön tasavertaiset oikeudet maan kansalaisina. Tämä raivostutti bumiputraväestön, sillä he pelkäsivät että vallan vieminen maan sulttaaneilta heikentäisi malaijien päätösvaltaa. Tyytymättömät malaijit perustivat Yhtyneiden malaijien kansallisjärjestön (UMNO), joka hallitsee edelleen maan politiikkaa. Vastalausemyrskyn takia Malaijan liitto purettiin ja tilalle perustettiin Malaijan federaatio.[2]

1960-luvulle tultaessa Malesian nuoren maan monirotuisen yhteiskunnan harmonia alkoi säröillä, kun malaijiväestö oli yhä katkerampi kiinalaisen väestönosan vauraudesta. Vastakkainasettelu kärjistyi verisiin mellakoihin Kuala Lumpurissa vuonna 1969, kun kiinalaisväestö ja malaijit ottivat yhteen. Mellakka muutti maan politiikkaa suvaitsemattomampaan suuntaan, ja se aloitti myös bumiputraväestöä suosivan politiikan. Moniin johtaviin virkoihin ja oppilaitoksiin asetettiin bumiputrakiintiöt, joilla yritettiin taata malaijien ja muiden alkuperäiskansojen asema maan talouselämässä ja kaventaa elintasokuilua kiinalaisten ja bumiputraväestön välillä. Tavoitteena oli luoda malaijikauppiaiden keskiluokka kiinalaisten rinnalle. Tämä asetti kiinalaiset heikompaan asemaan ja 1970-luvulla monet heistä muuttivat pois Malesiasta.[1][2]

Malesian politiikkaa on leimannut bumiputraväestön suosiminen, joskin alkuperäiskansat eivät ole päässeet bumiputrien etuoikeuksista nauttimaan, vaan käytännössä etuoikeutettuja ovat olleet malaijit. Käytännössä politiikka on ollut positiivista syrjintää. Malaijeja suosiva politiikka lopetettiin virallisesti vuonna 1990 ja siitä on pyritty pääsemään eroon kilpailukyvyn vahvistamiseksi, mutta käytännössä politiikkaa noudatetaan edelleen.[1][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Wissen Media Verlag GmbH Gütersloh/München: Maailmalla Aasia, s. 112-115. Saksa: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33474-41.
  2. a b c d Barwise, J.M; White, N.J.: Matkaopas historiaan, Kaakkois-Aasia. Suomentanut Toppi, Anne. Suomi: Oy UNIpress Ab, 2002. ISBN 951-579-212-6.
  3. Talous, elinkeinoelämä ja ulkomaankauppa Suomen suurlähetystö. Viitattu 2.11.2014.