Budapestin sopimus (1994)
 |
Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on Budapestin muistio. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Tarkentava nimi koska sopimuksen alkuperäinen nimi Memorandum on suomeksi muistio. Aloitettu keskustelu nimestä osioissa Keskustelu |
| Budapestin muistio | |
|---|---|
| Memorandum on Security Assurances in connection with the Republic of Belarus'/Republic of Kazakhstan's/Ukraine's accession to the Treaty on the Non-Proliferation of Nuclear Weapons | |
 Bill Clinton, Boris Jeltsin ja Leonid Kravtšuk sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen |
|
| Allekirjoitettu | 5. joulukuuta 1994 |
| Allekirjoituspaikka | Budapest, Unkari |
| Kielet | englanti, venäjä, ukraina (Ukrainan muistio) kazakki (Kazakstanin muistio), valkovenäjä (Valko-Venäjän muistio) |
| Osapuolet | |
| Osapuolet |
 Yhdysvallat,  Venäjä,  Yhdistynyt kuningaskunta,  Ukraina,  Kazakstan,  Valko-Venäjä |
| Alkuperäiset allekirjoittajat |
Ukraina Valko-Venäjä Venäjä Yhdysvallat Yhdistynyt kuningaskunta |
| Allekirjoittajat |
Leonid Kravtšuk Aljaksandr Lukašenka Boris Jeltsin Bill Clinton John Major |
Budapestin muistio[1]on kollektiivinen nimitys kolmesta kansainvälisestä sopimuksesta, joiden nojalla Kazakstan, Valko-Venäjä ja Ukraina luopuivat Neuvostoliiton maihin jättämistä ydinaseista ja saivat vastineeksi takuut maidensa suvereniteetista.
Muistio allekirjoitettiin nimensä mukaisesti Budapestissa sijaitsevassa konferenssikeskuksen Patria-salissa 5. joulukuuta 1994.[2]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvostoliiton romahdettua valtiollinen infrastruktuuri, mukaan lukien aseet, jäivät lähtökohtaisesti sille valtiolle, jonka alueella ne sijaitsivat Neuvostoliiton romahdettua. Tämän seurauksena Ukrainaista tuli hetkessä maailman kolmanneksi suurin ydinasevaltio.[3] Ukrainalla ei kuitenkaan ollut tietämystä ydinaseiden käytöstä, koska tätä pidettiin yksinomaan Moskovassa. Lisäksi Ukrainan taloudellinen tilanne oli surkea, minkä vuoksi ydinaseiden turvallinen säilöminen ja hyödyntäminen mahdollisessa sotatilassa olisi todella vaikeaa.[4] Vuonna 1991 Verh’ovna Rada hyväksyi julkilausuman, jonka nojalla Ukrainasta pitäisi tulla ydinaseeton maa.[5]
Valko-Venäjällä ei ollut itse ydinaseita, vaan ainoastaan niiden laukaisuun tarvittavia alustoja. Kazakstanilla oli hallussaan ydinkärkiä, mutta Neuvostoliiton romahdettua maa päätti luovuttaa ne pikimmiten Venäjälle.[6]
Keskeinen sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sopimuksen mukaan Yhdysvallat, Venäjä ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät saa käyttää tai uhata käyttää taloudellisia tai sotilaallisia keinoja Kazakstanin, Ukrainan ja Valko-Venäjän pakottamiseen tai rajojen muuttamiseen. Itsepuolustus ja muut YK:n perustamiskirjan määrittämät tapaukset ovat tämän kohdan ulkopuolella. Vastineeksi Kazakstan, Ukraina ja Valko-Venäjä luopuvat ydinaseistaan viimeistään vuoteen 1996 mennessä.[7][8]
- Allekirjoittajat kunnnioittavat osapuolten riippumattomuutta ja suvereniteettia nykyisillä rajoilla (ETYK:n päätösasiakirjan periaatteiden mukaisesti).[9]
- Allekirjoittajat pidättytyvät uhkailusta tai voimankäytöstä ja kunnioittavat alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta sekä sitoutuvat siihen, että mitään heidän asevoimiaan ei koskaan käytetä allekirjoittajamaita vastaan, paitsi itsepuolustustapauksissa Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan mukaisesti.
- Allekirjoittajat pidättäytyvät taloudellisesta pakotteista, joiden tarkoituksena on alistaa Ukrainan, Valko-Venäjän tasavallan ja Kazakstanin omien etujensa alaiseksi sen suvereniteettiin sisältyvien oikeuksien käyttö ja siten turvata kaikenlaisia etuja.
- Allekirjoittajat pyytävät välitöntä YK:n turvallisuusneuvoston toimenpiteitä avun antamiseksi mikäli he "joutuisivat hyökkäyksen uhriksi tai hyökkäyksen uhan kohteeksi, jossa käytetään ydinaseita".
- Allekirjoittajat sitoutuvat ettei ydinaseita käytetä ydinsulkusopimuksen sopimuspuolia vastaan, paitsi jos kyseessä on hyökkäys itseään vastaan, alueitaan tai niistä riippuvaisia alueita, heidän asevoimiaan tai liittolaisiaan vastaan, sellaisen valtion yhteyteen tai liittoutumiseen ydinasevaltion kanssa.[10]
- Allekirjoittajat neuvottelevat keskenään, jos näistä sitoumuksista herää kysymyksiä
Vaikutus ja reaktioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ukraina katsoi, että muistio paitsi takaisi maan itsenäisyyden, mutta myös pitäisi sen myös muiden uhkien kuten taloudellisten pakotteiden ulkopuolella.[4]
Muistion allekirjoittamisen myötä Yhdysvallat antoi paitsi poliittisen tukensa vastikään itsenäistyneille valtioille, mutta myös rahallista tukea. Ukrainan kohdalla tämä tarkoitti puolta miljardia dollaria Yhdysvalloilta.[11]
Vaikka Kiina ja Ranska eivät ole sopimuksen virallisia osapuolia, myös ne antoivat Ukrainalle käytännössä takuut maan itsenäisyyden turvaamisesta.[12]
Vuonna 2013 Valko-Venäjä väitti, että Yhdysvaltain sille asettamat pakotteet olivat Budapestin sopimuksen vastaisia. Yhdysvallat kiisti tämän.[13]
Venäjän hyökkäys Ukrainaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 Budapestin muistio on kyseenalaistettu, koska Venäjän hyökkäys on yksiselitteisesti sopimuksen vastainen.[14][15]
Kremliä myötäilevä propaganda on pyrkinyt aliarvioimaan Budapestin muistion merkitystä sanomalla sitä vain poliittiseksi julistukseksi.[16]
Venäjän hyökättyä Itä-Ukrainaan vuonna 2014 Ukraina pyysi muistio-osapuolet koolle Pariisiin. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov, joka oli jo valmiiksi Pariisissa, ei kuitenkaan ilmestynyt paikalle. Venäjä katsoi tuolloin, ettei muistiota tarvitse noudattaa, koska Ukrainan Maidanin kansannousun jälkeinen hallitus oli sen mukaan laiton. Argumentti on kuitenkin ontuva, koska kansainvälisen oikeuden näkökulmasta sopimuksia allekirjoittavat valtiot eivätkä niiden vaihtuvat hallitukset.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ukraina pyytää tukea suurvalloilta ja YK:lta Yle Uutiset. 28.2.2014. Viitattu 15.6.2023.
- ↑ 1994 Public Papers 2146 - Remarks at the Denuclearization Agreements Signing Ceremony in Budapest GovInfo. 2023. Viitattu 29.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Why Ukraine gave up its nuclear weapons — and what that means in an invasion by Russia NRP. 21.2.2022. Viitattu 29.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b The Budapest Memorandum and Ukraine's Security UATV English. 6.12.2017. Viitattu 29.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Про без'ядерний статус України Офіційний вебпортал парламенту України. Viitattu 29.3.2023. (ukrainaksi)
- ↑ The Trilateral Process: The United States, Ukraine, Russia and Nuclear Weapons (pdf) (s. 5, 7, 10–13, 21–24) Brookings Institution. Viitattu 29.3.2023. (englanniksi)
- ↑ With Courage and Persistence: Eliminating and Securing Weapons of Mass Destruction with the Nunn-Lugar Cooperative Threat Reduction Programs (pdf) (s. 101–134, 186) 2014. U.S. Department of Defense. Arkistoitu 2022. Viitattu 29.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Memorandum on security assurances in connection with Ukraine’s accession to the Treaty on the Non-Proliferation of Nuclear Weapons treaties.un.org. 2023. Viitattu 29.3.2023. (englanniksi)
- ↑ CD/1285 undocs.org. Viitattu 1.10.2023.
- ↑ UNTC treaties.un.org. Viitattu 1.10.2023.
- ↑ The West’s unhelpful promise – 28th anniversary of the Budapest Memorandum Henry Jackson Society. 5.12.2022. Viitattu 29.3.2023. (englanniksi)
- ↑ On assurances without guarantees in a “shelved document” Den. 15.12.2009. Viitattu 29.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Belarus: Budapest Memorandum U.S. Department of State. 12.4.2013. Arkistoitu 2014. Viitattu 29.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Ukraine war: what is the Budapest Memorandum and why has Russia's invasion torn it up? The Conversation. 2.3.2022. Viitattu 29.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Ukraine’s Nuclear Disarmament: 25 Years After the Budapest Memorandum Belfer Center for Science and International Affairs. Viitattu 29.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Disinfo: Russia has never violated the provisions of the Budapest Memorandum EU vs. Disinfo. 2023. Viitattu 29.3.2023. (englanniksi)