Brookiitti
| Brookiitti | |
|---|---|
 Brookiittia Pakistanista |
|
| Luokka | oksidimineraalit |
| Kemialliset ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | TiO2 |
| Fysikaaliset ominaisuudet | |
| Väri | punaruskea tai ruskeasta mustaan |
| Kidejärjestelmä | rombinen |
| Kaksostus | joskus kontaktikaksosia |
| Kovuus Mohsin asteikolla | 5,5–6 |
| Ominaispaino | 3,9–4,2 |
| Optiset ominaisuudet | |
| Kiilto | puolimetalli- tai timanttikiilto |
| Viiru | valkoinen, keltainen, keltaruskea tai harmaa |
| Aiheesta muualla | |
Brookiitti on oksideihin kuuluva mineraali, joka samaan ryhmään kuuluvien rutiilin ja anataasin tavoin on koostumukseltaan titaanidioksidia (TiO2). Se on nimetty englantilaisen mineralogin Henry James Brooken mukaan. Sillä on alempi lämpötila kuin rutiililla. Joskus brookiitti muodostuu sydämenmuotoiseksi kaksoiskiveksi. Kiteet ovat joskus laattamaisia ja voivat olla uurteisia. Väri on punaruskea tai vaihtelee ruskeasta mustaan. Viiru on valkoinen, keltainen, keltaisenruskea tai harmaa. Brookiitilla on puolimetallimainen- tai timantinkiilto ja se on läpinäkyvä, läpikuultava tai läpinäkymätön. Kovuus on Mohsin kovuusasteikolla 5,5–6. Ominaispaino on 3,9–4,2. Kidejärjestelmä on ortorombinen.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brookiittia esiintyy upamuodostumissa, joissakin metamorfisissa kivissä ja juonissa. Samoissa paikoissa esiintyy anataasia, rutiilia, albiittia ja kvartsia. Sitä on Löydetty Ranskasta, Sveitsistä, Itävallasta ja Walesista.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ David C. Cook & Wendy L. Kirk: ”Brookiitti”, Mineraalit ja jalokivet, s. 111. Suomeksi julkaissut Gummerus Kustannus Oy. Suomentanut Kalle Taipale. Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-8083-0.
- ↑ Chris Pellant: ”Brookite”, Rocks and minerals, s. 84. Lontoo: Dorling Kindersley, 1992. ISBN 0-86318-810-9. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Webmineral: Brookite Mineral Data (englanniksi)
- Mindat: Brookite (englanniksi)
- Handbook of Mineralogy: Brookite (pdf) (englanniksi)