Breiðafjörður

Breiðafjörður on matalavetinen merenlahti Islannin länsiosassa Länsivuonojen ja Snæfellsnesin niemimaiden välissä. Seutu tunnetaan esimerkiksi lukuisista saarista ja luodoistaan. Se on myös yksi maan tärkeimmistä lintualueista.
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Breiðafjörður sijaitsee Islannin länsirannikolla Länsivuonojen ja Snæfellsnesin niemimaiden välissä. Lahdella on pituutta noin 125 kilometriä ja leveyttä noin 50 kilometriä, ja se on suurelta osin hyvin matala. Rannikko on pääosin rosoista ja vuoristoista. Alankoja on vain muutamilla paikoilla. Saaria ja luotoja on noin 2 500. Osa luodoista on korkean vuoroveden aikana merenpinnan yläpuolella. Vuorovesi voi paikoitellen nousta ja laskea kuusi metriä. Viimeisellä jääkaudella noin 10 000 vuotta sitten Breiðafjörðuriä peitti mannerjäätikkö, ja jääeroosio muovasi nykyistä maisemaa.[1]
Peruskallio seudulla on pääosin 6–12 miljoonaa vuotta vanhaa basalttia. Se on syntynyt aikanaan tuliperäisestä toiminnasta entisellä siirrosalueella. Siirros on myöhemmin liikkunut kohti itää. Seudulla on useita kuumia lähteitä, joista osa on vuorovedestä riippuen merenpinnan alapuolella. Alueella on myös useita muinaisia tulivuoria, kuten Reiphólsfjöll, Flatey, Hrappsey ja Setberg.[1] Snæfellsjökull kohoaa Snæfellsnesissä etelässä.[2] Hrappseyssa esiintyy Kuun kaltaista anortosiittia.[1]
Lahden rannikolla on joitakin kyliä, joista suurimmat sijaitsevat sen etelärannikolla. Kyliä ovat esimerkiksi Reykhólar, Búðardalur, Stykkishólmur, Grundarfjörður, Ólafsvík, Rif ja Hellissandur.[1] Flatey on ainut vakituisesti asuttu saari.[2]
Luonto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suuri osa maasta alueella on nummia tai marskimaata sekä paikoitellen ruohikkoa. Breiðafjörðurin saarilta tunnetaan 230 kasvilajia eli noin puolet Islannin kasvilajeista. Osa saarista on hyvin hedelmällisiä ja osa hyvin karuja. Islannissa harvinaisia kasvilajeja alueella ovat esimerkiksi hietalaukka, nuijasara, tunturiunikko ja merirannikki. Islannista muuten lähes kadonneita lajeja ovat suolasolmukki ja jäkälä Umbilicaria hirsuta. Merellä on ruskolevämetsää.[1]
Breiðafjörður on tärkeä lintualue. Vakituisesti pesiviä lintulajeja tunnetaan seudulta 37. Hyvin yleisiä lajeja ovat esimerkiksi haahka, lunni, riskilä, myrskylintu, merimetso, karimetso, pikkukajava, isolokki, merilokki ja lapintiira. Hieman harvinaisempia, mutta vielä yleisiä lajeja ovat merihanhi, sinisorsa, meriharakka, tylli, punajalkaviklo, taivaanvuohi, västäräkki ja pulmunen. Seudulla on myös islantilaisittain harvinaisia isovesipääskyjä ja merikotkia. Islannin lähes koko kari- ja merimetsojen pesivä kanta esiintyy Breiðafjörðurissä. Alue on myös merikotkan tärkein esiintymisalue maassa. Pesivien lajien lisäksi Breiðafjörðurin kautta kulkee muuttolintuja, kuten sepelhanhia, karikukkoja ja laulujoutsenia.[1]
Nisäkkäistä yleisiä ovat esimerkiksi hylkeet. Alueella lisääntyvät kirjohylje ja halli. Seudulla esiintyy suuria ja pieniä valaita. Yleisiä lajeja ovat valkokuonodelfiini, pyöriäinen, lahtivalas ja miekkavalas. Maanisäkkäitä ovat pikkumetsähiiri ja naali. Minkki on alueen saarille vuonna 1948 levinnyt tulokaslaji.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Breiðafjörður on ollut historiallisesti tärkeä islantilaisten ravinnonlähde. Seudulla on harjoitettu etenkin kalastusta, hylkeenmetsästystä ja linnustusta. Seudulle tultiin muualta Islannista, mutta asutusta oli myös paikallisesti. Paikalliset tunnettiin keskivertoislantilaista vauraampina. Rahaa tehtiin pääasiassa kauppaamalla luonnontuotteita. Etenkin saarien asukkaat tekivät kauppaa veneillä, joita rakennettiin erityisesti seudun voimakkaisiin vuorovesiolosuhteisiin. Paikallisia veneitä on luonnehdittu viikinkilaivojen kaltaisiksi. Kalalajeista ihmisen kannalta tärkeimmät ovat olleet kampelat, rauskut, turska ja kolja. Suurimpia kalasatamia ovat olleet Oddbjarnarsker, Bjarneyjar ja Höskuldsey. Aikanaan tärkeä hylkeenmetsästys on vähentynyt nykyaikana. Hylkeitä metsästettiin paitsi lihan myös rasvan takia. Rasvasta tehtyä öljyä poltettiin lampuissa. Metsästettävistä lintulajeista tärkeitä ovat olleet esimerkiksi lunni, riskilä, merimetso ja merilokki. Lintuja paitsi metsästettiin, myös niiden munien ja höyhenten keräily oli tärkeää. Etenkin haahkan metsästyksellä on edelleen huomattava merkitys Breiðafjörðurissä. Islannin kaikista metsästetyistä haahkoista noin kolmasosa pyydetään Breiðafjörðurissä. Kalojen, hylkeiden ja lintujen ohella seudulla on pyydetty simpukoita. Metsästyksen ja keräilyn ohella alueella on harjoitettu tavanomaista maataloutta. Seudulla on kasvatettu esimerkiksi lampaita ja lehmiä.[1]
Flatey ja saarelle vuonna 1172 rakennettu luostari olivat tärkeitä islantilaisen kulttuurin keskuksia.[2] Flateyjarbók on keskiaikainen käsikirjoitus saarelta, joka käsittelee esimerkiksi Norjan kuninkaita.[1] Islannin ensimmäinen kirjasto avattiin Flateylla vuonna 1864. Breiðafjörður on ollut Islannin aielistassa Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 2011.[2]