Brandon Teena

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Brandon Teena (Teena Renae Brandon)
Syntynyt 12. joulukuuta 1972
Lincoln, Nebraska
Kuollut 31. joulukuuta 1993
Humboldt, Nebraska

Teena Renae Brandon, paremmin tunnettu nimellä Brandon Teena (s. 12. joulukuuta 1972 Lincoln, Nebraska31. joulukuuta 1993), oli yhdysvaltalainen transmies eli keholtaan nainen, mutta sukupuoli-identiteetiltään mies. Hänet raiskattiin ja murhattiin[1], jolloin hänestä tuli eräs Amerikan tunnetuimmista 1990-luvun viharikosten uhreista. Brandonin tarinaan perustuu elokuva Boys Don't Cry.

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brandon Teena varttui Lincolnissa Nebraskassa, perheensä mukaan hyvin poikamaisena tyttönä. Kun Brandon oli vielä alaikäinen, hänen miespuolinen sukulaisensa hyväksikäytti häntä ja hänen sisartaan Tammya seksuaalisesti. Heidän äitinsä JoAnn Brandonin mukaan he hakeutuivat terapiaan vuonna 1991.

Brandon alkoi tunnistautua mieheksi lukiossa ja tapaili tyttöjä, mutta piti biologisen sukupuolensa salassa. Äiti ei pitänyt Brandonin miehisestä identiteetistä vaan kutsui tätä yhä tyttärekseen. Brandon väitti usein, että hän olisi intersukupuolinen, mutta tämä on myöhemmin todettu vääräksi tiedoksi.

Falls City, Nebraska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1993, jouduttuaan ongelmiin lain kanssa, Brandon muutti Falls Cityyn, Richardsonin piirikuntaan, jossa hän esiintyi nuorena miehenä. Hän tutustui useisiin paikallisiin asukkaisiin ja ystävystyi heidän kanssaan. Muutettuaan yhteen silloisen tyttöystävänsä Lisa Lambertin kanssa hän alkoi tapailla erästä Lambertin ystävää, Lana Tisdeliä ja tutustui aiemmista rikoksista tuomittuihin John Lotteriin sekä Marvin "Tom" Nisseniin. Nissen oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. Tisdel ja Lotter, jotka olivat lapsuudenystäviä, olivat tapailleet useita vuosia aiemmin. Eräs toinen mies, Phillip DeVine, alkoi tapailla Tisdelin nuorempaa siskoa sekä ystävystyi Brandonin kanssa.

Joulukuun 19. päivänä 1993 Brandon pidätettiin alkoholin hallussapidon ja šekkiväärennösten takia. Tisdel maksoi hänen takuunsa. Koska Brandon oli viety vankilan naistenosastolle, Tisdel sai tietää tämän biologisesta sukupuolesta.

Brandonin pidätys julkaistiin paikallislehdessä hänen syntymänimellään. Näin hänen tuttavansa saivat myös tietää, että Brandon oli biologisesti nainen.

Raiskaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jouluaaton 1993 juhlissa Nissen ja Lotter tarttuivat Brandoniin ja pakottivat hänet laskemaan housunsa todistaakseen Tisdelille, että hän oli nainen. Tisdel katsoi vasta pakotettuna, eikä silloinkaan sanonut mitään. Tämän jälkeen Lotter ja Nissen kävivät Brandonin kimppuun ja pakottivat hänet autoon. He ajoivat teollisuusalueelle, jossa he pahoinpitelivät ja raiskasivat hänet. Raiskauksen jälkeen kaikki kolme palasivat Nissenin kotiin.

Brandon pakeni Nissenin talosta kiipeämällä ulos kylpyhuoneen ikkunasta ja suuntasi Tisdelin asunnolle. Tisdel sai hänet suostuteltua menemään poliisin luo, vaikka Nissen ja Lotter olivat vannottaneet tätä pysymään vaiti.

Brandon meni ensiapuklinikalle, jossa häneltä kerättiin todisteita raiskauksesta. Nämä näytteet katosivat myöhemmin. Šeriffi Charles B. Laux kuulusteli Brandonia raiskauksesta. Hän oli erityisen kiinnostunut tämän transsukupuolisuudesta, jopa niinkin paljon että Brandon piti monia kysymyksiä töykeinä ja tarpeettomina ja kieltäytyi vastaamasta.

Nissen ja Lotter saivat tietää asiasta ja alkoivat etsiä Brandonia. He kuitenkin epäonnistuivat, ja kolme päivää myöhemmin hekin joutuivat poliisin kuulusteltavaksi. Laux ei pidättänyt heitä huolimatta kummankin rikostaustasta. Syyte hylättiin todisteiden puutteessa.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisikuulusteluissa Lotter kielsi edes koskeneensa Brandoniin, kun taas Nissen syytti Lotteria raiskauksesta ja sanoi itse vain katsoneensa sivusta. Miehet jatkoivat Brandonin etsimistä, ja hän palasi asumaan Lisa Lambertin luo.

Lotter varasti aseen naapuriltaan, jonka jälkeen he menivät Tisdelin asunnolle. Tisdel kertoi, että Brandon ei ollut hänen asunnollaan, mutta hänen äitinsä paljasti kaksikolle Brandonin piileskelevän Lambertin kotona.

Nissen ja Lotter murtautuivat Lambertin asuntoon ja löysivät Lambertin sängystä. He vaativat saada kuulla missä Brandon on. Lambert kieltäytyi, jolloin Nissen lähti etsimään Brandonia ja löysi tämän sängyn alta. Miehet kysyivät Lambertilta oliko talossa muita, ja tämä kertoi miesystävänsä Phillip DeVinen asuvan hänen kanssaan. He ampuivat tämän, kuten myös Brandonin ja Lambertin.

Miehet pakenivat murhien jälkeen, mutta heidät pidätettiin ja heitä syytettiin murhasta pian tämän jälkeen.

Oikeudenkäynti ja tuomiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nissen syytti Lotteria rikoksesta. Myöhemmin, lievemmän tuomion houkuttelemana, hän tunnusti avunannon murhaan sekä raiskauksen. Hän todisti Lotteria vastaan ja sai elinkautistuomion. Lotter kiisti Nissenin todistuksen, mutta hänen väitteensä kumottiin. Valamiehistö totesi Lotterin syylliseksi murhaan, ja hän sai kuolemantuomion. Kumpikin valitti tuomiosta, ja heidän valituksensa ovat tällä hetkellä tarkastettavana.

20. syyskuuta 2007 Nissen luopui todistuksestaan Lotteria vastaan. Hän väitti, että ampui Brandonin yksin eikä Lotter ollut asiassa mukana. Lotter on käyttänyt tätä uutta lausuntoa hyödykseen valittaessaan tuomiostaan.

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska Brandon ei ollut saanut hormonikorvaushoitoa eikä hänelle ollut tehty sukupuolen korjausleikkauksia, mediassa häntä on joskus pidetty lesbona. Jotkut kuitenkin kertoivat Brandonin suunnitelleen leikkausta.

Äiti JoAnn Brandon haastoi Richardsonin piirikunnan ja Charles Lauxin oikeuteen tämän epäonnistumisesta murhan estämisessä ja epäsuorasta syyllisyydestä siihen. Hän voitti oikeudenkäynnin ja sai 80 000 dollaria korvauksena. Oikeuden tuomari Orville Coady vähensi summasta 85 prosenttia perusteenaan Nissenin ja Lotterin vastuu, sekä yhdellä prosentilla äidin osasyyllisyydestä. Tällä perusteella maksettavaksi jäi 17 360,97 dollaria. Vuonna 2001, Nebraskan ylioikeus kumosi tämän päätöksen ja määräsi maksettavaksi täydet 80 000 dollaria henkisestä kärsimyksestä sekä 6223,20 dollaria hautajaiskuluja. 11. lokakuuta 2001 sama tuomari lisäsi summaan vielä 12 000 dollaria.

Šeriffi Laux sai kritiikkiä asenteestaan Brandonia kohtaan – hän oli eräässä vaiheessa viitannut tähän sanalla "se".

Vuonna 1999 Brandonista tuli aihe Oscar-palkitulle elokuvalle Boys Don't Cry, jossa Brandonin roolissa nähtiin Hilary Swank sekä Tisdelinä Chloë Sevigny. Ennen ensi-iltaa Tisdel haastoi elokuvan tuottajat oikeuteen nimensä ja olemuksensa luvattomasta käytöstä. Hän väitti, että elokuva antaa ymmärtää hänen olleen "laiska, hutsahtava käärme" sekä ns. roskaväkeä. Hän väitti myös, että elokuva antaa katsojille kuvan, että hän olisi jatkanut Brandonin tapailua saatuaan tietää, että tämä on biologisesti nainen.

Brandonin kohtalon herättämiä kysymyksiä tutkii myös dokumenttielokuva "The Brandon Teena Story". Molemmat elokuvat tuovat esiin amerikkalaisen yhteiskunnan suvaitsemattomuutta poikkeavaa seksuaalisuutta kohtaan ja kysyvät, miksi se, että hän halusi elää miehenä, oli tärkeämpää ja vaarallisempaa kuin se, että hänen turvallisuutensa oli uhattuna suvaitsemattomassa yhteisössä.

Brandonin hautakiveen on kaiverrettu nimi "Teena R. Brandon" sekä kirjoitus "tytär, sisar ja ystävä".

Vuonna 2006 brittiläinen duo Pet Shop Boys julkaisi laulun nimeltä "Girls Don't Cry", joka kertoo Brandonista.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Holden, Stephen: ’The Brandon Teena Story’: A Rape and Beating, Later 3 Murders and Then the Twist The New York Times. 23.9.1998. The New York Times Company. Viitattu 20.10.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Brandon Teena