Siirry sisältöön

Borys Paton

Wikipediasta
Borys Paton
Paton vuonna 2010
Paton vuonna 2010
Neuvostoliiton korkein neuvoston edustaja
1962–1989
Henkilötiedot
Syntynyt27. marraskuuta 1918
Kiova, Ukraina
Kuollut19. elokuuta 2020 (101 vuotta)
Kiova, Ukraina
Kansalaisuus ukrainalainen
Ammatti keksijä, poliitikko
Puoliso Olha Paton (–2013)
Lapset 1
Tiedot
Puolue NKP (1952–1991)
Tutkinnot Kiovan polytekninen instituutti
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Borys Jevhenovytš Paton (27. marraskuuta 1918 – 19. elokuuta 2020; ukr. Борис Євгенович Патон[1]) oli ukrainalainen akateemikko, joka toimi pitkään myös Ukrainan kansallisen tiedeakatemian presidenttinä. Hän on myös ensimmäinen henkilö, jolle myönnettiin Ukrainan sankari -arvonimi vuonna 1998.[2]

Tausta ja yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paton syntyi Kiovassa vuonna 1918 ja hänen elämänsä ensimmäisiä kuukausia varjosti Ukrainan sisällissota. Hänen isänsä oli professori Jevhen Paton, joka oli perustanut Kiovaan vastushitsaukseen keskittyvän instituutin. Kiovan ensimmäinen hitsattu silta, Patonin silta, valmistui Jevhenin valvonnan alaisuudessa. Sekä isä että poika olivat kiinnostuneita vastushitsauksesta ja Borys seurasi isänsä työtä inokkaasti. Vuonna 1941 hän valmistui insinööriksi Kiovan polytekninen instituutista.[3][4][5][6]

Paton oli naimisissa Olha Patonin kanssa. Parille syntyi yksi tytär, Jevhenija, joka on myös tutkija. Jevhenija kuoli vuonna 2009 ja Olha neljä vuotta myöhemmin.[7][8]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan aikana Paton työskenteli Krasnoje Sormovon tehtaalla, jossa hän suunnitteli virtapiirejä, joiden ansiosta Neuvostoliiton onnistui kasvattaa panssarivaunujen tuotantoa. Erityisesti panssarin hitsauksen automatisaation kehittäminen nimetään Patonin ansioksi.[3][5][7] Sodan jälkeen hän jatkoi opintojaan ja väitteli tohtoriksi vuonna 1952.[4]

Vuonna 1962 Paton nimitettiin Ukrainan neuvostotasavallan tiedeakatemiaan (nyk. Ukrainan kansallinen tiedeakatemia).[1]

Poliittinen ura Neuvostoliitossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paton liittyi kommunistiseen puolueeseen 1952.[4] Hänen poliittinen uransa alkoi vuonna 1959, kun hänet valittiin Ukrainan neuvostotasavallan korkeimman neuvoston edustajaksi. Hän toimi tässä virassa aina vuoteen 1988 asti. Lisäksi hän toimi Ukrainan SNT:n korkeimman neuvoston presidiumissa vuosina 1963–1980.[1]

Vuosina 1962–1989 Paton toimi edustajana Neuvostoliiton korkeimmassa neuvostossa.[8] Hän oli yksi merkittävimmistä henkilöistä, jotka vastustivat Tšernobylin ydinvoimalaitoksen rakentamista.[9][10]

Ukrainan itsenäistymisen jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton romahdettua Paton pyrki aluksi jättämään politiikan tässä kuitenkaan onnistumatta. Vuonna 2008 presidentti Viktor Juštšenko nimitti Patonin Ukrainan kansallisen turvallisuuden neuvoston jäseneksi. Vuotta myöhemmin hän tuki Julija Tymošenkon presidentinvaalikampanjaa. Elokuussa 2011 hän oli yksi ns. Kympin kirjeen allekirjoittajista. Kyseessä oli joukko Ukrainan intelligentsijaan kuuluneita henkilöitä, jotka kirjeessään osoittivat tukensa presidentti Viktor Janukovytšin politiikalle. Vuonna 2019 Paton totesi Inter-televisiokanavan haastattelussa, ettei tue Ukrainan dekommunisaatiotoimia.[7][8]

Paton toimi tiedeakatemian johdossa aina kuolemaansa asti 19. elokuuta 2020 Kiovassa ollessaan 101-vuotias.[1][11] Hänet haudattiin kolme päivää myöhemmin Baikoven hautausmaalle Kiovaan.[12]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainalaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliittolaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[14]

Ulkomaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 Патон, Борис Євгенович Електронна версія «Великої української енциклопедії». 2025. Viitattu 27.4.2025. (ukrainaksi)
  2. ↑ Kolomiiets, Daryna: Hero of Ukraine: Controversy Over Who Gets the Nation’s Highest Honor Kyiv Post. 23.8.2023. Arkistoitu 27.9.2024. Viitattu 27.4.2025. (englanniksi)
  3. 1 2 Кто такой Борис Патон: биография и интересные факты из жизни выдающегося украинского ученого 24 Канал. 30.11.2019. Viitattu 27.4.2025. (venäjäksi)
  4. 1 2 3 Borys Paton, patriarch of Ukrainian science, dies at 101 Kyiv Post. 19.8.2020. Viitattu 26.4.2025. (englanniksi)
  5. 1 2 Interview with Boris Paton Times Higher Education. 22.11.2018. Viitattu 27.4.2025. (englanniksi)
  6. ↑ History: Boris Evgenyevich Paton E.O. Paton Electric Welding Institute of the National Academy of Sciences of Ukraine. 20.11.2017. Viitattu 27.4.2025. (englanniksi)
  7. 1 2 3 Патон Борис LIGA. 2025. Viitattu 27.4.2025. (venäjäksi)
  8. 1 2 3 Думська, Оксана & Патрікєєва, Наталія: Життя Бориса Патона у 13 фактах Радіо Свобода. 20.8.2020. Viitattu 27.4.2025. (ukrainaksi)
  9. ↑ Unger, Stephen H.: Controlling Technology: Ethics and the Responsible Engineer, s. 90. John Wiley & Sons, 8.2.1994. ISBN 978-0-471-59181-8 Teoksen verkkoversio Viitattu 27.4.2025. (englanniksi)
  10. ↑ Nahaylo, Bohdan: The Ukrainian Resurgence, s. 48. Hurst, 1999. ISBN 978-1-85065-168-0 Teoksen verkkoversio Viitattu 27.4.2025. (englanniksi)
  11. ↑ Paton Borys Yevhenovych Інститут проблем безпеки атомних електростанцій. 20.8.2020. Viitattu 27.4.2025. (englanniksi)
  12. ↑ Україна попрощається з Патоном у суботу Українська правда. Viitattu 27.4.2025. (ukrainaksi)
  13. ↑ УКАЗ ПРЕЗИДЕНТА УКРАЇНИ № 28/2012 Офiцiйне представництво Президента України. 23.1.2012. Arkistoitu 2012. Viitattu 27.4.2025. (ukrainaksi)
  14. 1 2 Патон Борис Евгеньевич Институт электросварки им. Е.О.Патона НАН Украины. 2010. Arkistoitu 2010. Viitattu 27.4.2025. (venäjäksi)
  15. ↑ Указ Президента Российской Федерации от 26.11.2008 г. № 1653 Президент России. Viitattu 27.4.2025. (venäjäksi)
  16. ↑ Указ Президента Российской Федерации от 19.01.2004 г. № 59 Президент России. 19.1.2004. Arkistoitu 2018. Viitattu 27.4.2025. (venäjäksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Borys_Paton&oldid=23607327”