Boris Segerståhl
Boris Carolus Segerståhl (s. 28. helmikuuta 1940 Helsinki) on Oulun yliopiston emeritusprofessori.[1]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Segerståhl valmistui ylioppilaaksi Vasa Svenska Lyceumista 1959. Diplomi-insinöörin tutkinnon hän suoritti Teknillisessä korkeakoulussa 1964 ja väitteli tekniikan tohtoriksi Tampereen teknillisessä korkeakoulussa 1969.[2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Segerståhl toimi säätötekniikan assistenttina Teknillisessä korkeakoulussa 1965–1968. Tampereen teknillisessä korkeakoulussa hän hoiti säätötekniikan ja sähkömittaustekniikan professuureja 1968–1970 ja Bioteknillisen tutkimuslaitoksen johtajana vuonna 1971.[2] Sen jälkeen hän oli Oulun yliopiston säätö- ja systeemitekniikan professori vuodesta 1972 vuoden 1974 loppuun asti. Vuosina 1975–1995 hän toimi Oulun yliopiston Pohjois-Suomen tutkimuslaitoksen johtajana.[3]
Virkavapaana Oulun yliopistosta hän toimi 1984–1987 apulaisjohtajana Wienissä sijaitsevassa Sovelletun Systeemianalyysin Kansainvälisessä Instituutissa IIASAssa (International Institute for Applied Systems Analysis) ja tutkimusprofessorina 1993–1995. Palattuaan Suomeen 1995 hän aloitti Oulun yliopistoon perustetun Thule-instituutin ensimmäisenä johtajana, kunnes siirtyi eläkkeelle 2003.
Segerståhl on julkaissut noin 150 artikkelia ja kirjaa systeemiteoriasta ja tutkimuksista, joissa on käytetty systeemianalyyttistä lähestymistapaa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 660. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ a b Kuka kukin on 1978, s. 884. Runeberg.org.
- ↑ Facta 2001, osa 14, p. 537. WSOY 1985.
| ||||||||||
