Boris Bažanov

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Boris Georgijevitš Bažanov (1900 Mogiljev, Podolian kuvernementti (nyk. Mohyliv-Podilskyi, Ukraina) – 1982 Pariisi, Ranska)[1] oli neuvostoliittolainen kommunistisen puolueen virkailija, joka toimi 1920-luvulla Josif Stalinin ja puolueen politbyroon sihteerinä, kunnes loikkasi länteen vuonna 1928. Hän tuli kuuluisaksi julkaistuaan muistelmansa ajastaan Stalinin sihteerinä.

Lääkäriperheeseen syntynyt Bažanov opiskeli Kiovan yliopistossa ja valmistui 1920 Moskovan ylimmästä teknillisestä koulusta. Hän liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1919 ja työskenteli vuodesta 1922 puolueen keskuskomitean hallinto-osastolla, jossa hän avusti Lazar Kaganovitšia. Bažanov siirtyi 1923 keskuskomitean Orgbyroon sihteeriksi ja toimi elokuusta 1923 alkaen puolueen pääsihteerin Josif Stalinin henkilökohtaisena sihteerinä. Vuonna 1926 hän siirtyi valtiovarainkansankomissariaatin julkaiseman Finansovoi gazety -lehden toimittajaksi. Bažanov loikkasi 1. tammikuuta 1928 rajan yli Persiaan (nyk. Iran), josta hän jatkoi Länsi-Eurooppaan. Turvallisuuspoliisi GPU lähetti agentteja hänen peräänsä. Bažanov asui myöhemmin Ranskassa. Hän julkaisi vuonna 1930 suurta kiinnostusta herättäneen ranskankielisen muistelmateoksen Avec Staline dans le Kremlin, jossa kuvattiin yksityiskohtaisesti Stalinin ja hänen sisäpiirinsä päätöksentekoa. Muistelmista julkaistiin laajennettu versio vuonna 1980. Neuvostoliitossa Bažanovin muistelmat julkaistiin ensimmäisen kerran vasta 1990.[1]

Talvisodan aikana tammikuusta maaliskuuhun 1940 Bažanov oli Suomessa, jossa hän Suomen sotilasjohdon antamalla luvalla kokosi neuvostoliittolaisista sotavangeista vapaaehtoista ”Venäjän kansanarmeijaa”, jonka oli tarkoitus liittyä sotaan Suomen armeijan rinnalle ja operoida sissijoukkona puna-armeijan selustassa. Hän onnistui värväämään muutamia satoja vapaaehtoisia, joiden kouluttajiksi saatiin valkoisia emigranttiupseereita, mutta joukkoja ei ehditty lähettämään taisteluun ennen sodan päättymistä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Бажанов Борис Георгиевич (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 1.3.2017.
  2. Carl-Fredrik Geust: ”Valkoiset emigrantit ja Stalinin sotilaat Suomen armeijassa”, s. 107–131 teoksessa Sotahistoriallinen aikakauskirja 31. Suomen Sotahistoriallinen Seura & Sotamuseo, Helsinki 2011.