Bohrium

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
SeaborgiumBohriumHassium
Re

Bh

  
 
 
Bh-TableImage.png
Yleistä
Nimi Bohrium
Tunnus Bh
Järjestysluku 107
Luokka siirtymämetalli
Lohko d-lohko
Ryhmä 7. siirtymäalkuaine
Jakso 7
Tiheys -×103 kg/m3
Kovuus - (Mohsin asteikko)
Väri -
Löytövuosi, löytäjä 1981, GSI, Peter Armbrusterin ja Gottfried Münzenbergin ryhmä
Atomiominaisuudet
Atomipaino 264 amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) - pm
Kovalenttisäde - pm
Van der Waalsin säde - pm
Orbitaalirakenne [Rn]5f146d57s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 32, 13, 2
Hapetusluvut -
Kiderakenne -
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto -
Sulamispiste K (- °C)
Kiehumispiste - K (- °C)
Moolitilavuus -×10−3 m3/mol
Höyrystymislämpö - kJ/mol
Sulamislämpö - kJ/mol
Höyrynpaine - Pa - K:ssa
Äänen nopeus - m/s - K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus - (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K
Sähkönjohtavuus - S/m
Lämmönjohtavuus - W/(m×K)
CAS-numero 54037-14-8
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa
Alkuaine 107 on nimetty tanskalaisen ydinfyysikko Niels Bohrin mukaan.

Bohrium on transuraaneihin kuuluva keinotekoinen radioaktiivinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Bh (lat. bohrium) ja järjestysluku 107. Pysyvin tuotettu isotooppi on 270Bh, jonka puoliintumisaika on 61 sekuntia. Pysyvimmiksi isotoopeiksi on kuitenkin teoreettisesti arvioitu 273Bh ja 275Bh, joiden puoliintumisajoiksi on laskettu noin 90 ja 40 minuuttia.[1][2]

Bohrium kuuluu jaksollisen järjestelmän 7. ryhmän siirtymäalkuaineisiin ja kemialtaan muistuttaa sen yläpuolella olevaa reniumia. Bohriumin kemiallisia ominaisuuksia ei täysin tunneta. Sillä ei ole käyttöä perustutkimuksen ulkopuolella.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisenä jälkiä bohriumista havaitsi vuonna 1976 neuvostoliittolaisen Juri Oganesjanin ryhmä Dubnassa pommittamalla vismutti-isotooppia Bi-204 raskailla kromiytimillä Cr-54.

Vuonna 1981, saksalainen tutkimusryhmä, jota johtivat Peter Armbruster ja Gottfried Münzenberg Darmstadtin GSI-instituutissa (saks. Gesellschaft für Schwerionenforschung, engl. Institute for Heavy Ion Research) pommitti vismutti-209 kohtiota kromi-54 ytimillä jolloin syntyi viisi atomia bohrium-262 isotooppia:

209Bi + 54Cr → 262Bh + n

IUPAC:n ja IUPAP:in yhteinen Transfermium Working Group (TWG) tunnustivat virallisesti vuonna 1992 GSI-ryhmän alkuaineen löytäjiksi.[3]

Nimestä on ollut kiistaa, mutta 1997 lähtien nimeksi on hyväksytty bohrium, joka on johdettu tanskalaisen fyysikon Niels Bohrin (1885–1962) nimestä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.