Bob McAdoo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bob McAdoo
Henkilötiedot
Nimi Robert Allen 'Bob' McAdoo
Kansalaisuus Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Syntynyt 25. syyskuuta 1951 (ikä 62)
Greensboro, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat[1]
Pituus 206 cm[1]
Paino 95 kg[1]
Pelipaikka Iso laitahyökkääjä/Sentteri
NBA-varaus 2. varaus, 1972
Buffalo Braves
Pelaajaura
Yliopistojoukkueet
1969–1971
1971–1972
Yhdysvaltain lippu Vincennesin yliopisto
Yhdysvaltain lippu Pohjois-Carolinan yliopisto
Ammattilaisjoukkueet
1972–1976
1976–1979
1979
1979–1981
1981
1981–1985
1986
1986–1990
1990–1992
1993
Yhdysvaltain lippu Buffalo Braves
Yhdysvaltain lippu New York Knicks
Yhdysvaltain lippu Boston Celtics
Yhdysvaltain lippu Detroit Pistons
Yhdysvaltain lippu New Jersey Nets
Yhdysvaltain lippu Los Angeles Lakers
Yhdysvaltain lippu Philadelphia 76ers
Italian lippu Olimpia Milano
Italian lippu Filanto Forlì
Italian lippu Teamsystem Fabriano
Maajoukkueet
1971 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 2

Robert Allen 'Bob' McAdoo (s. 25. syyskuuta 1951 Greensboro, Pohjois-Carolina) on yhdysvaltalainen ammattiuransa lopettanut koripalloilija. Uransa jälkeen hänet on valittu Basketball Hall of Fameen. McADoo voitti urallaan kaksi NBA-mestaruutta, jonka lisäksi hänet valittiin kerran NBA:n arvokkaimmaksi pelaajaksi. Loppu-urallaan hän voitti myös kahdesti Euroliiga-mestaruuden.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McAdoo pelasi yliopistokoripalloa aluksi Vincennesin yliopistossa, koska hänen arvosanansa eivät riittäneet Pohjois-Carolinan yliopistoon. Kaudeksi 1971–1972 hän onnistui nostamaan arvosanojaan ja pääsi pelaamaan Pohjois-Carolinan yliopiston joukkueeseen. Yliopisto eteni koripallon NCAA:n lopputurnaukseen, jossa se eteni lopulta välieriin saakka.[2] McAdoo osallistui NBA:n vuoden 1972 varaustilaisuuteen, jossa Buffalo Braves varasi hänet koko tilaisuuden toisena pelaajana. Ensimmäisellä NBA-kaudellaan McAdoo teki 18,0 pistettä ja otti 9,1 levypalloa ottelua kohden. Saman kauden päätteeksi hänet valittiin NBA:n vuoden tulokkaaksi. Vuosina 1974–1976 McAdoo voitti kolmesti perättäin sarjan pistetilaston. Tämän myötä hänet valittiin myös kautena 1974–1975 NBA:n arvokkaimmaksi pelaajaksi.[1]

Joulukuussa 1976 McAdoo kaupattiin New York Knicksille. Lähes kolmen pelikauden jälkeen, huhtikuussa 1979, New York kauppasi hänet Boston Celticsille. Hän edusti seuraa loppukauden, mutta syyskuussa 1979 hänet kaupattiin jälleen, tällä kertaa Detroit Pistonsille. McAdoo pelasi seurassa maaliskuuhun 1981 asti, jolloin seura kauppasi hänet New Jersey Netsin organisaatioon.[1] Tätä ennen hän oli kärsinyt lukuisista loukkaantumisista ja tehnyt valituksen pelaajayhdistykselle.[2] New Jerseyssä hänen uransa kääntyi pienoiseen laskuun ja loppukaudella 1980–1981 hän teki ensimmäistä kertaa urallaan alle kymmenen pistettä ottelua kohden.[1] New Jersey yritti tehdä kaudesta 1981–1982 pelaajasopimuksen McAdoon kanssa, mutta koska osapuolet eivät päässet yhteisymmärrykseen, siirtyi hän Los Angeles Lakersiin joulukuussa 1981.[2]

Korintekovoimastaan huolimatta McAdoo ei ollut onnistunut voittamaan NBA-mestaruutta ennen siirtymistään Los Angeles Lakersiin. Lakersin paidassa hän siirtyi pois aloittavan pelaajan paikalta, joka näytti toimivan paremmin. Kaudella 1981–1982 hän voittikin ensimmäisen NBA-mestaruutensa.[2] Seuraavana kautena McAdoo pelasi tilastollisesti parasta kauttaan sitten vuoden 1980.[1] Hän kärsi jälleen pitkäaikaisesta loukkaantumisesta, mutta johdatti joukkueensa NBA-finaaleihin. Kaudella 1983–1984 hän teki 13,1 pistettä ottelua kohden, jolla hän oli liigan kärkeä penkiltä aloittavien pelaajien tilastossa. Lakers oli jälleen NBA-loppuotteluissa, muttei edelleenkään onnistunut saavuttamaan liiga-mestaruutta. Kaudella 1984–1985 Lakers voitti kolmen kauden tauon jälkeen NBA-mestaruuden.[2]

Lakers halusi nuorentaa joukkuettaan kaudeksi 1985–1986, eikä tämän myötä jatkanut McAdoon sopimusta. Hän neuvotteli sopimusta Philadelphia 76ersin kanssa koko syksyn 1985, mutta allekirjoitti sopimuksen vasta vuodenvaihteen jälkeen. McAdoo teki loppukautena 10,1 pistettä ottelua kohden. Kauden päätteeksi Philadelphia yritti tehdä uuden sopimuksen hänen kanssaan, mutta tarjous ei miellyttänyt häntä. Tämän myötä McAdoo siirtyi italialaiseen Olimpia Milanoon, koska ei halunnut lopettaa uraansakaan.[2]

Milanossa McAdoo voitti ensimmäisenä kautenaan Italian-mestaruuden sekä Italian cupin. Joukkue menestyi myös Euroopassa voittaen Euroliiga-finaalissa Maccabi Tel Avivin. McAdoo saavutti Euroliigan-mestaruuden myös vuonna 1988 sekä Italian-mestaruuden vuonna 1989. Vuonna 1990 McAdoo siirtyi Filanto Forlìin. Kausi 1990–1991 oli tilastollisesti hänen paras kautensa Italiassa, sillä hän teki 31,7 pistettä ottelua kohden. Kahden Forlì-kauden jälkeen McAdoo edusti kevätkaudella 1992–1993 Teamsystem Fabrianoa kahdessa ottelussa ennen uransa lopettamista.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Bob McAdoo Basketball-Reference. Viitattu 9.3.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e f Bob McAdoo National Basketball Association. Viitattu 9.3.2013. (englanniksi)
  3. Bob McAdoo Lega Basket Serie A. Viitattu 9.3.2013. (italiaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]