Bo 105

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Deutsches Museumin näyttelytiloista löytyvä Bo 105:n prototyyppi

Bölkow Bo 105 on alun perin Messerschmitt-Bölkow-Blohm GmbH:n valmistama kevyt kaksimoottorinen helikopteri, joka on saavuttanut suosiota erityisesti sotilas- ja muussa viranomaiskäytössä. Bo 105 oli aikanaan monella tavoin vallankumouksellinen helikopteri ja toi yleiseen käyttöön monenlaisia uusia teknisiä ratkaisuja. Tällaisia olivat muun muassa nivelöimätön hiilikuiturakenteinen roottori ja laajamittainen komposiittimateriaalien käyttö myös runkorakenteessa. Se oli myös ensimmäinen kahdella kaasuturbiinivoimalaitteella varustettu siviilihelikopteri.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentokoneenrakennus oli Saksan liittotasavallassa liittoutuneiden toimesta käytännössä kiellettyä vuoteen 1955 asti. Mainittuna vuonna liittotasavalta kuitenkin liittyi Natoon ja uudelleenvarustautuminen alkoi laajamittaisesti. Lentokonealan yritykset olivat tähän asti joutuneet toimimaan mitä vaihtelevimpien tuotteiden parissa (Suomessakin tunnettiin muun muassa Messerschmitt KR), minkä vuoksi ajanmukaista taitotietoa ei ollut ja sen hankkiminen jouduttiin aloittamaan useimmiten lisenssivalmistuksella. Lisenssivalmistukseen oivan mahdollisuuden tarjosivatkin muun muassa Luftwaffen tilaamat suuret määrät Lockheed F-104 Starfighter -koneita.

Entinen Messerschmitt AG:n insinööri Dr.-Ing Ludwig Bölkow ei kuitenkaan aloittanut lisenssivalmistuksella, vaan perusti heti 1955 Emil Weilandin kanssa yrityksen nimeltä Bölkow Entwicklungen KG kehittääkseen helikoptereita. Koska lentokoneenrakennus oli sodanjälkeisenä aikana kehittynyt ennennäkemättömällä nopeudella, olivat saksalaiset melkoisesti altavastaajina kilpailussa muita länsimaisia valmistajia vastaan. Bölkow näki, että läpimurtoon oli mahdollisuuksia ainoastaan tuotteella, jollaista markkinoilla ei vielä ollut. Etsitty markkinarako havaittiin olevan kevyellä, lento-ominaisuuksiltaan hyvällä, helposti huollettavalla ja erityisesti pelastustehtäviin soveltuvalla helikopterilla, joka olisi myös ylläpitokustannuksiltaan edullinen. Liittovaltio näki projektilla olevan menestyksen eväitä ja rahoitti siitä 60 % myöntämällään lainalla. Loput kulut kantoi Bölkowin yhtiö alihankkijoineen. Alihankkijat, kuten päävaihteiston valmistanut ZF olivat hankkeessa mukana riskiä jakavina kumppaneina.

Bo 105 oli ensimmäinen helikopteri maailmassa, jossa lepatus- ja heilahdusnivelet korvattiin tarkoituksenmukaisesti räätälöidyllä hiilikuituisella roottorin tyvirakenteella. Tavanomaisen kolmen nivelen sijaan roottorin navassa on siis ainoastaan lapakulmien säätöön tarvittava sulkanivel. Uusi rakenne tarjosi mittavia etuja, roottori on kevyt, huoltotarpeeltaan vaatimaton ja sillä on erinomaiset ohjaus- ja aerodynaamiset ominaisuudet. Jopa silmukka on tämäntyyppisellä roottorilla mahdollinen.

Bo 105:n niveletön roottorinnapa

Ensimmäinen uudenlaisella roottorilla varustettu prototyyppi suoritti 18-minuuttisen ensilentonsa 16. helmikuuta 1967 MBB:n pääkoelentäjän Wilfried von Engelhardtin ohjaamana. Kehitystyön aikana kaavailtiin helikopterin varustamista saksalaisilla MAN:n valmistamilla 375 akselihevosvoiman moottoreilla, mutta tästä luovuttiin ja sarjakoneet varustettiin monissa muissakin lentokone- ja helikopterityypeissä käytetyllä Allison 250-moottoreilla. Päävaihteiston valmisti, kuten mainittua, myös autojen vaihdelaatikoista tunnettu perinteikäs Zahnradfabrik Friedrichshafen.

Meksikon laivaston Bo 105 ampuu raketteja harjoitusmaaliin. Erinomaisten ohjausominaisuuksiensa ansiosta Bo 105 oli myös panssarintorjuntakäytössä Saksassa ja Ruotsissa.

Jo ennen sarjavalmistuksen alkua fuusioitui Bölkowin yhtiö Messerschmitt AG:n ja perinteikkään hampurilaisen telakkayhtiö Blohm+Voss:n lentokoneliiketoiminnan kanssa Saksan suurimmaksi varustelukonserniksi MBB:ksi. MBB:n helikopteriliiketoiminta yhdistyi 1992 ranskalaisen Aérospatialen kanssa nykyään Eurocopterina tunnetuksi yritykseksi. Bo 105 oli pitkään (1967–2001) tuotannossa ja sitä modernisoitiin useaan otteeseen. Viimeisen ”faceliftin” se sai osakseen vuonna 1992, jolloin uusittiin muun muassa roottori ja päävaihteisto. Tuotannon loppumisen jälkeen oli seuraajamalli EC 135:n aika, jossa myös käytettiin useita Bo 105:ssä esiteltyjä ratkaisuja.

MBB Bo 105:n käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MBB Bo 105 on palvellut Suomessa pelastushelikopterina. Mm. ensimmäinen Sepe oli tyypiltään Bo 105. Sittemmin tilalle ovat tulleet Eurocopterin valmistamat mallit. Sittemmin Sepestä tuli Ilmari, ja se palveli Savon alueella. Ouluun oli saapunut tuoreempi kopteri entisen tilalle. Ilmarin tukikohta sijaitsee Varkaudessa, ja Sepen Oulussa. Nykyään kummatkin ovat Eurocopter EC 135 -mallisia. Niinikään Vaasassa palveli Pete, ensin Bo 105, sittemmin konetyyppi vaihtunut: lienee sekin nykyään EC 135. Muun muassa Peten toiminta ollutkin esillä julkisuuden valossa, ja ehkä lähinnä kaikista näistä kolmesta lopettaa toimintansa – mikäli määrärahoja ei riittävästi kasaan saada.

Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnussuureet BO 105 CBS-5[1]
Miehistö 1–2
Matkustajia 3–5
Kokonaispituus 11,86 m
Rungon pituus 8,81 m
(8,56 m BO 105 CB)
Rungon leveys 1,58 m
Korkeus 3,02 m
Pääroottorin halkaisija 9,84 m
Pyrstöroottorin halkaisija 1,90 m
Tyhjämassa 1320 kg
1275 kg BO 105 CB,M
1235 kg BO 105 C
1301 kg BO 105 CBS-4
1675 kg BO 105 P
Suurin sallittu lentoonlähtömassa 2500 kg (2600 kg ulkoisen kuorman kanssa)
2100 kg BO 105 A
2400 BO 105 P
Polttoainekapasiteetti 456 kg
Matkanopeus 243 km/h
204 km/h taloudellisin matkanopeus
Suurin nopeus 270 km/h
Suurin nousunopeus 9,5 m/s
Lakikorkeus 3050 m
4265 m BO 105 P
5120 m BO 105 M
6100 m BO 105 LS
Leijuntakorkeus 3200 m (maavaikutuksessa)
2430 m (maavaikutuksen ulkopuolella)
Toimintamatka 574 km tai 3,5 tuntia lentoaikaa (ilman reservejä)
Voimalaitteet kaksi Rolls-Royce/Allison 250
C20B III á 313 kW (405 hv)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bo 105.
  1. FlugRevue November 2009, S. 53–56, BO 105