Blade Runner 2049

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Blade Runner 2049
Ohjaaja Denis Villeneuve
Käsikirjoittaja
Tarina Hampton Fancher
Perustuu Philip K. Dickin romaanin Palkkionmetsästäjä hahmoihin
Tuottaja
  • Andrew A. Kosove
  • Broderick Johnson
  • Bud Yorkin
  • Cynthia Sikes Yorkin
Säveltäjä
Kuvaaja Roger Deakins
Leikkaaja Joe Walker
Tuotantosuunnittelija Dennis Gassner
Pukusuunnittelija Renée April
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö
Levittäjä
Ensi-ilta
Kesto 163 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 185 miljoonaa dollaria
Tuotto 259,2 miljoonaa dollaria
Edeltäjä Blade Runner
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Blade Runner 2049 on vuonna 2017 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen tieteiselokuva, jonka on ohjannut Denis Villeneuve. Sen vastaava tuottaja on Ridley Scott ja sen ovat käsikirjoittaneet Hampton Fancher ja Michael Green. Se on jatko-osa vuoden 1982 elokuvalle Blade Runner ja sijoittuu 30 vuotta ensimmäisen osan tapahtumien jälkeen. Elokuvan pääosia esittävät Ryan Gosling ja Harrison Ford, joka palaa Rick Deckardin rooliin. Sivurooleissa esiintyvät Ana de Armas, Sylvia Hoeks, Robin Wright, Mackenzie Davis, Carla Juri, Lennie James, Dave Bautista ja Jared Leto.

Blade Runner 2049 sai maailmanensi-iltansa Dolby Theatressa Los Angelesissa 3. lokakuuta 2017, ja teatterilevitykseen elokuva tuli 6. lokakuuta 2017. Amazon Studios työstää jatko-osaksi elokuvalle televisiosarjaa nimeltä Blade Runner 2099, Scottin tullessa palaamaan vastaavaksi tuottajaksi.[2]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2049 biologisesti viljellyt ihmiset eli replikantit on sulautettu yhteiskuntaan palvelijoiksi ja orjiksi. Niiden suunnittelusta vastaa nykyään Wallace-yhtiö, joka osti konkurssiin ajautuneen Tyrell-yhtiön. KD6-3.7, kutsumanimeltään ”K”, on Nexus-9 -mallin replikantti, joka työskentelee ”blade runnerina” Los Angelesin poliisille etsien ja tappaen vanhemman mallin replikantteja. Hän asuu yhdessä Wallace-yhtiön suunnitteleman hologrammi-kumppaninsa Join kanssa, joka pitää hänelle seuraa liikkuen heidän asunnossaan siirrettävän projektorin avulla.

K tutkii replikanttien vapausliikkeen jäseniä, ja se johdattaa hänet maatilalle, missä hän tappaa Nexus-8 -mallisen replikantti Sapper Mortonin. K löytää kuolleen puun juurelta haudatun laatikon, jossa on ihmisen ruumiin jäänteitä. Tutkimukset paljastavat, että kyseinen ruumis on naisen, joka kuoli hätäkeisarileikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin. Tutkimusten aikana K huomaa naisen pääkallossa olevan sarjanumeron ja saa selville, että luut kuuluvat tosiasiassa naispuoliselle replikantille, joka kuoli synnytykseen, vaikka replikanttien lisääntymistä on pidetty mahdottomana. K saa esimieheltään, komisario Joshilta, käskyn tuhota kaikki tapaukseen liittyvät todisteet ja tappaa lapsi, sillä Joshi uskoo, että tieto replikanttien kyvystä lisääntyä voi johtaa ihmisten ja replikanttien väliseen sotaan.

K vierailee Wallace-yhtiön pääkonttorissa, missä ruumiin todetaan kuuluvan Rachaelille, tohtori Eldon Tyrellin suunnittelemalle kokeelliselle replikantille. Samalla hän kuulee Rachaelin kielletystä suhteesta entisen blade runnerin Rick Deckardin kanssa, joka on kadonnut. Yhtiön toimitusjohtaja Niander Wallace, joka uskoo replikanttien lisääntymiskyvyn vahvistavan hänen tuotantoaan, lähettää parhaan replikanttinsa Luvin varastamaan poliisilta Rachaelin jäännökset ja seuraamaan K:ta Rachaelin lapsen luo.

K palaa Mortonin maatilalle ja löytää puuhun koverretun päivämäärän (10.6.21), joka on sama kuin puiseen leluhevoseen kaiverrettu hänen lapsuudenmuistossaan. K löytää myös puuhevosen, mikä viittaa siihen, että hänen muistonsa — joiden hän luuli olleen siirteitä — ovat hänen aitoja muistojaan. Tutkiessaan väestörekisteristä sinä vuonna syntyneitä, hän löytää poikkeaman: tuona päivänä syntyivät ”kaksoset”, joilla on sama DNA sukupuolikromosomia lukuun ottamatta; vain poika selvisi elossa. K seuraa johtolankoja San Diegossa sijaitsevaan orpokotiin, jossa kaikki merkinnät vuodelta 2021 oli hävitetty ja josta hän löytää muistojensa leluhevosen, alkaen epäillä muistojensa olevan oikeita.

Muistojen suunnittelija tohtori Ana Stelline kertoo K:lle, että oikeiden muistojen ohjelmoiminen replikantteihin on laitonta, mikä saa K:n epäilemään olevansa Rachaelin poika. K reputtaa perustestinsä, jolla testataan replikanttien käyttäytymistä, joten Joshi hyllyttää hänet väliaikaisesti. K vakuuttaa Joshille suorittaneensa tehtävänsä tappamalla lapsen, ja hänelle annetaan 48 tuntia aikaa ennen seuraavaa testiä. K tutkituttaa leluhevosen ja seuraa sen säteilyjälkiä Las Vegasin raunioihin, josta hän löytää Deckardin. Deckard paljastaa muunnelleensa rekisterimerkintöjä peittääkseen jälkensä ja kertoo joutuneensa jättämään raskaana olleen Rachaelin replikanttien vapausliikkeen suojelukseen.

Luv tappaa Joshin kun tämä ei suostu antamaan K:n sijaintia, minkä jälkeen hän ja hänen joukkonsa suuntaavat Las Vegasiin ja sieppaavat Deckardin, tuhoavat Join sekä jättävät pahoin haavoittuneen K:n kuolemaan. Replikanttien vapausliike pelastaa K:n ja heidän johtajansa, Freysa, kertoo että Rachaelin lapsi oli tyttö, jonka K päättelee olevan tohtori Stelline. Freysa kehottaa K:ta tappamaan Deckardin, jotta Wallace ei saisi Rachaelin lapsen henkilöllisyyttä tai vapausliikkeen piilopaikkaa selville.

Los Angelesissa Deckard tuodaan Wallacen eteen, joka vihjaa että Rachaelin tunteet häntä kohtaan olivat tohtori Tyrellin suunnittelemia, jotta voitaisiin kokeilla replikantin raskauden mahdollisuutta. Wallace on luonut uuden version Rachaelista ja lupaa tämän Deckardille. Deckard kieltäytyy silti auttamasta Wallacea, ja pettynyt Wallace lähettää Luvin viemään Deckardin kidutettavaksi Maan ulkopuolella oleviin siirtokuntiin. K kuitenkin pysäyttää Luvin aluksen ja pakottaa sen alas, jonka jälkeen hän taistelee Luvin kanssa ja lopulta hukuttaa tämän uppoavaan alukseen. Hän lavastaa Deckardin kuoleman aluksen räjähdyksessä suojellakseen tätä Wallacelta ja replikanteilta, ja johdattaa hänet Stellinen laboratorioon. K:n kehotuksesta Deckard menee tapaamaan tytärtään kun taas Luvin kuolettavasti[3] haavoittama K istuu portaille ja katsoo ylöspäin kohti putoavaa lunta.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Ryan Gosling … ”K”  
 Harrison Ford … Rick Deckard  
 Ana de Armas … Joi  
 Sylvia Hoeks … Luv  
 Robin Wright … komisario Joshi  
 Mackenzie Davis … Mariette  
 Carla Juri … tri Ana Stelline  
 Lennie James … herra Cotton  
 Dave Bautista … Sapper Morton  
 Jared Leto … Niander Wallace  
 Barkhad Abdi … Doc Badger  
 Hiam Abbass … Freysa Sadeghpour  
 Wood Harris … Nandez  
 David Dastmalchian … Coco  
 Edward James Olmos … Gaff  
 Sean Young … Rachael  
 Tómas Lemarquis … tiedostovirkailija  
 Mark Arnold … haastattelija  
 Sallie Harmsen … naisreplikantti  
 Krista Kosonen … Doxie #2  
 Elarice Johnson … Doxie #3  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roolijako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harrison Ford ja Ryan Gosling valittiin rooleihinsa ensimmäisinä.[4][5] Fordin lisäksi vain Edward James Olmos palasi rooliinsa alkuperäisestä Blade Runnerista; Olmos esiintyy elokuvassa yhdessä lyhyessä kohtauksessa.[6] Ana de Armas sai yhden naispäärooleista osallistuttuaan muutamiin koekuvauksiin.[7] Niander Wallacen rooliin kaavailtiin David Bowieta, joka kuitenkin kuoli ennen kuvausten alkamista.[8] Wallacen rooliin valittiin lopulta Jared Leto.[9] Elokuvan sivurooleja esittävät lähinnä indie-elokuvissa näytelleet nuoret David Dastmalchian, Sylvia Hoeks, Carla Juri, Mackenzie Davis ja Barkhad Abdi.[10] Poikkeuksen tekevät Hiam Abbass,[11] Dave Bautista,[12] Lennie James[13] ja Robin Wright, joka esittää yhtä naispäärooleista.[14] Näyttelijöiden joukossa on myös Krista Kosonen, joka lausuu vuorosanansa suomen kielellä.[15]

Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva sai ensiesityksensä 3. lokakuuta 2017 Los Angelesissa ja seuraavan päivän aikana Festival du nouveau cinéma -festivaalilla Montrealissa.[16] Teatterilevitykseen elokuva tuli 6. lokakuuta 2017, ja teatteriformaatin lisäksi se julkaistiin myös Alcon Entertainmentin ja teknologiayhtiö Oculus VR:n luomassa virtuaalitodellisuusformaatissa.[17][18] Teatterikierroksella elokuvaa esitettiin myös 3D-versiona.

Markkinointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warner Bros. ja Columbia Pictures julkistivat elokuvan 19. joulukuuta 2016.[19][20] Ensimmäinen traileri julkaistiin 8. toukokuuta 2017.[21] Toinen traileri julkaistiin 17. heinäkuuta 2017.[22]

Blade Runnerin ja Blade Runner 2049:n välisten tapahtumien kuvailemiseksi julkaistiin kolme lyhytelokuvaa:

  • 2036: Nexus Dawn: Niander Wallace esittelee lainsäätäjille uuden Nexus-9 -mallisen replikantin, aikomuksenaan suostutella nämä julistamaan replikantit jälleen laillisiksi.[23] Lyhytelokuvan ohjasi Luke Scott, Ridley Scottin poika. Jared Leton lisäksi näyttelijäkaartiin kuuluvat lainsäätäjiä näyttelevät Benedict Wong, Ned Dennehy, Adé Sapara ja Ania Marson sekä replikanttia näyttelevä Set Sjöstrand.[24][25] 2036: Nexus Dawn julkaistiin YouTubessa 30. elokuuta 2017.[23]
  • 2048: Nowhere to Run: Sapper Morton vie Ella-nimiselle tytölle luettavaksi Graham Greenen kirjan Voima ja kunnia. Hän yrittää myös kaupitella keräämiään juotikkaita, mutta saa niistä vain 3 000 dollaria. Nähtyään aiemmin kohtaamiensa roistojen yrittäessä ahdistella seksuaalisesti Ellaa ja tämän äitiä, Sapper pahoinpitelee roistot ja tahattomasti tappaa heistä osan. Paikalta paetessaan hän unohtaa henkilöpaperinsa, jotka poiminut silminnäkijä ilmoittaa Sapperista poliisille.[26] Luke Scott ohjasi tämänkin lyhytelokuvan. Dave Bautistan lisäksi näyttelijäkaartiin kuuluvat Ellaa näyttelevä Gaia Ottman ja silminnäkijää näyttelevä Björn Freiberg.[27] 2048: Nowhere to Run julkaistiin YouTubessa 16. syyskuuta 2017.[26]
  • Blade Runner Black Out 2022: Tyrell-yhtiön kehitettyä ensimmäiset Nexus-8 -replikantit, joiden elinkaari on sama kuin tavallisilla ihmisillä, kansalaiset alkavat vastareaktiona vainota replikantteja. Yksi jahdatuista on Trixie, jonka pelastaa toinen replikantti nimeltä Iggy Cygnus. Iggy kertoo olleensa entinen sotilas, mutta järkyttynyt huomatessaan vihollissotilaiden olleen myös replikantteja. Jotta replikantit voisivat elää vapaina, Iggy ja Trixie sekä Trixien kanssa ystävystynyt ihmisteknikko Ren laukaisevat ydinohjukset, joiden räjähdys aiheuttaa Los Angelesissa massiivisen sähkökatkon ja tuhoaa replikanttien tiedostot Tyrell-yhtiön palvelimilta. Trixie saa surmansa ja Iggy poistaa tuotantonumerolla merkityn silmänsä hävittääkseen todisteet siitä, että on replikantti. Loppukerronnan mukaan replikanttien tuotanto kiellettiin "Pimennyksen" jälkeen ja Tyrell-yhtiö ajautui konkurssiin.[28] Edellisistä poiketen tämä lyhytelokuva oli toteutettu anime-muodossa ja sen ohjasi Shinichirō Watanabe.[29] Flying Lotus sävelsi lyhytelokuvan musiikin.[30] Iggyn, Trixien ja Renin ääninä ovat Jovan Jackson, Luci Christian ja Bryson Bauguss, Edward James Olmosin palatessa Gaffin rooliin. Blade Runner Black Out 2022 julkaistiin Crunchyrollissa 27. syyskuuta 2017 ja YouTubessa päivää myöhemmin.[28]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaanotto
Yhteispisteet
JulkaisuPisteet
Metacritic81/100[31]
Arvostelupisteet
JulkaisuPisteet
Episodi5/5 tähteä[32]
Helsingin Sanomat5/5 tähteä[33]
V2.fi4/5 tähteä[34]
Film-O-Holic2/5 tähteä[35]
Ilta-Sanomat4/5 tähteä[36]
Hufvudstadsbladet5/5 tähteä[37]

Kerääjäsivustolla Rotten Tomatoes elokuvan 230 arvostelusta 89 prosenttia on myönteisiä 8,2/10 pisteen keskiarvolla. Arvostelujen yhteenveto on: ”visuaalisesti upea ja kerronnallisesti onnistunut Blade Runner 2049 syventää ja avartaa edeltäjänsä tarinaa ja on sen lisäksi vaikuttava itsenäinen elokuva.”[38] Metacritic-sivustolla elokuvalla on 81 pistettä sadasta perustuen 50 arvosteluun. Metacritic-sivustolla ilmoitettiin keskimääräiseksi käyttäjien antamaksi arvosanaksi 8.3.[31]

Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot ja ehdokkuudet
Palkinto Päiväys Kategoria Kenelle Tulos Lähde
Oscar 4. maaliskuuta 2018 Kuvaus Roger Deakins Voitto [39]
Äänitehosteet Mark Mangini, Theo Green Ehdokkuus
Äänitys Mac Ruth, Ron Bartlett, Doug Hephill Ehdokkuus
Lavastus Dennis Gassner, Alessandra Querzola Ehdokkuus
Erikoistehosteet John Nelson, Gerd Nefzer, Paul Lambert & Richard R. Hoover Voitto
Bafta 18. helmikuuta 2018 Ohjaus Denis Villeneuve Ehdokkuus [40]
Kuvaus Roger Deakins Voitto
Leikkaus Joe Walker Ehdokkuus
Äänitys Ron Bartlett, Doug Hemphill, Mark Mangini, Mac Ruth Ehdokkuus
Musiikki Benjamin Wallfisch, Hans Zimmer Ehdokkuus
Maskeeraus Donald Mowat, Kerry Warn Ehdokkuus
Lavastus Dennis Gassner, Alessandra Querzola Ehdokkuus
Erikoistehosteet Gerd Nefzer, John Nelson Voitto
Critics’ Choice Award 11. tammikuuta 2018 Kuvaus Roger Deakins Voitto [41]
Lavastus Dennis Gassner & Alessandra Querzola Ehdokkuus
Leikkaus Joe Walker Ehdokkuus
Puvustus Renée April Ehdokkuus
Erikoistehosteet Blade Runner 2049 Ehdokkuus
Scifi- tai kauhuelokuva Ehdokkuus
Musiikki Benjamin Wallfisch & Hans Zimmer Ehdokkuus

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b PR Newswire: Johnnie Walker Releases Whisky Of The Future, Inspired By Blade Runner 2049 Markets Insider. 25.9.2017. Viitattu 26.9.2017. (englanniksi)
  2. ↑ White, Peter: 'Blade Runner 2099' Live-Action Sequel Series From Ridley Scott, Silka Luisa & Alcon In Works At Amazon Studios Deadline. 11.2.2022. Viitattu 5.6.2022. (englanniksi)
  3. ↑ Vilkomerson, Sara: Blade Runner 2049 screenwriter Michael Green answers our burning questions Entertainment Weekly. 8.10.2017. Arkistoitu 23.1.2018. Viitattu 12.10.2017. (englanniksi)
  4. ↑ Hipes, Patrick: ‘Blade Runner’ Sequel: Harrison Ford Confirmed; Denis Villeneuve In Talks To Direct Deadline. 26.2.2015. Viitattu 15.6.2020. (englanniksi)
  5. ↑ Fleming Jr., Mike: Ryan Gosling To Star In ‘Blade Runner’ Sequel Deadline. 16.4.2015. Viitattu 15.6.2020. (englanniksi)
  6. ↑ McMillan, Graeme: Edward James Olmos Returning for 'Blade Runner 2049' The Hollywood Reporter. 14.3.2017. Viitattu 15.6.2020. (englanniksi)
  7. ↑ McCarthy, Lauren: How Ana de Armas Went from Acting in Cuba to Starring Alongside Ryan Gosling in Blade Runner 2049 W. 4.10.2017. Viitattu 15.6.2020. (englanniksi)
  8. ↑ Sharf, Zack: ‘Blade Runner 2049’: David Bowie Was Denis Villeneuve’s First Choice to Play the Villain IndieWire. 26.9.2017. Viitattu 15.6.2020. (englanniksi)
  9. ↑ Kroll, Justin: Jared Leto Joins ‘Blade Runner’ Sequel Variety. 18.8.2016. Viitattu 15.6.2020. (englanniksi)
  10. ↑ Erbland, Kate: ‘Blade Runner 2049’: Where You’ve Seen Its Standout Supporting Cast Before IndieWire. 9.10.2017. Viitattu 15.6.2020. (englanniksi)
  11. ↑ McNary, Dave: ‘Blade Runner’ Sequel Adds Two New Cast Members Variety. 13.7.2016. Viitattu 15.6.2020. (englanniksi)
  12. ↑ Pedersen, Erik: Dave Bautista Joins ‘Blade Runner’ Sequel IndieWire. 4.4.2016. Viitattu 15.6.2020. (englanniksi)
  13. ↑ Hipes, Patrick: ‘Walking Dead’s Lennie James Joins ‘Blade Runner’ Sequel Deadline. 26.8.2016. Viitattu 15.6.2020. (englanniksi)
  14. ↑ Kit, Borys: Robin Wright in Final Talks to Join Harrison Ford in 'Blade Runner' Sequel The Hollywood Reporter. 31.3.2016. Viitattu 15.6.2020. (englanniksi)
  15. ↑ Rehnström, Henri Waltter: Kun Hollywood-elokuvissa puhutaan suomea, se on yleensä pelkkää mongerrusta ja siansaksaa Helsingin Sanomat. 14.6.2020. Viitattu 14.6.2020.
  16. ↑ Blade Runner 2049 to open Montreal's Festival du nouveau cinéma CBC News. 21.9.2017. Viitattu 26.9.2017. (englanniksi)
  17. ↑ Blade Runner 2049: Ryan Gosling and Harrison Ford star in sequel's first trailer The Guardian. 19.12.2016. Viitattu 19.12.2016. (englanniksi)
  18. ↑ Busch, Anita: ‘Blade Runner’ Sequel Finally Has A Title, Will Offer VR Experiences For Film Through Oculus – Update Deadline.com. 6.10.2016. Viitattu 26.9.2017. (englanniksi)
  19. ↑ Newitz, Annalee: Blade Runner 2049 teaser trailer looks promising Ars Technica. 19.12.2016. (englanniksi)
  20. ↑ Arrant, Chrus: Blade Runner 2049 Trailer Newsrama. (englanniksi)
  21. ↑ Nordine, Michael: 'Blade Runner 2049' Teaser: New Footage Offers a Glimpse of a Future in Which We Have Teasers for Teasers for Teasers Indiewire. 5.5.2017. (englanniksi)
  22. ↑ Blade Runner: new trailer released The Telegraph. 17.7.2017. Viitattu 9.10.2017. (englanniksi)
  23. ↑ a b BLADE RUNNER 2049 - "2036: Nexus Dawn" Short YouTube. 30.8.2017. Warner Bros. Pictures. Viitattu 12.10.2017. (englanniksi)
  24. ↑ Chitwood, Adam: Exclusive: Watch a ‘Blade Runner 2049’ Prequel Short Film Starring Jared Leto Collider. 29.8.2017. Viitattu 9.10.2017. (englanniksi)
  25. ↑ Anderton, Ethan: 'Blade Runner 2049' Short Film Reveals Jared Leto's Contribution to Replicant Technology in 2036 /Film. 29.8.2017. Viitattu 9.10.2017. (englanniksi)
  26. ↑ a b BLADE RUNNER 2049 - "2048: Nowhere to Run" Short YouTube. 16.9.2017. Warner Bros. Pictures. Viitattu 12.10.2017. (englanniksi)
  27. ↑ 'Blade Runner 2049' Short Film Introduces the Backstory of Dave Bautista's Sapper collider.com. 14.9.2017. Viitattu 9.10.2017. (englanniksi)
  28. ↑ a b BLADE RUNNER 2049 - "Black Out 2022" Anime Short YouTube. 28.9.2017. Warner Bros. Pictures. Viitattu 12.10.2017. (englanniksi)
  29. ↑ Shinichiro Watanabe to direct a Blade Runner short film! animeuknews.net. 15.9.2017. Viitattu 9.10.2017. (englanniksi)
  30. ↑ Josephs, Brian: Flying Lotus Will Soundtrack a New Blade Runner Animated Short spin.com. 15.9.2017. Viitattu 9.10.2017. (englanniksi)
  31. ↑ a b Blade Runner 2049 Metacritic. Viitattu 7.10.2017. (englanniksi)
  32. ↑ Ikonen, Niko: Blade Runner 2049 Episodi. 5.10.2017. Viitattu 22.10.2017.
  33. ↑ Rantanen, Miska: Esteettinen dystopia sai ankaran ja loisteliaan jatko-osan. Helsingin Sanomat, 6.10.2017, s. B 4. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.10.2017.
  34. ↑ Peltonen, Jari Tapani: Blade Runner 2049 V2.fi. 8.10.2017. Viitattu 22.10.2017.
  35. ↑ Rosenqvist, Juha: Blade Runner 2049 Film-O-Holic. 7.10.2017. Viitattu 22.10.2017.
  36. ↑ Poussu, Tarmo: Arvio: Blade Runner 2049 – Jatko-osa on ylipitkä, mutta alkuperäisen tieteisklassikon fanit voivat huokaista helpotuksesta Ilta-Sanomat. 6.10.2017. Viitattu 22.10.2017.
  37. ↑ Ehnholm Hielm, Sara: Storslagen uppföljare trogen originalet. Hufvudstadsbladet, 6.10.2017, s. 20–21. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.11.2017.
  38. ↑ Blade Runner 2049 (2017) Rotten Tomatoes. Viitattu 7.10.2017. (englanniksi)
  39. ↑ Oscar Nominations 2018: The Complete List Variety. 23.1.2018. Viitattu 7.2.2018. (englanniksi)
  40. ↑ Clarke, Stewart: BAFTA Film Awards: ‘The Shape of Water,’ ‘Three Billboards,’ ‘Darkest Hour’ Lead Nominations Variety. 9.1.2018. Viitattu 20.1.2018. (englanniksi)
  41. ↑ Nolfi, Joe: Critics' Choice Awards winners 2018: Full list Entertainment Weekly. 11.1.2018. Viitattu 20.1.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Denis Villeneuven ohjaamat elokuvat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Blade_Runner_2049&oldid=21438243”