Black Hebrew Israelites
Black Hebrew Israelites on uskonnollinen ryhmittymä, jonka mukaan afroamerikkalaiset, joidenkin alaryhmien mukaan myös alkuperäisamerikkalaiset ja latinot, ovat juutalaisten sijasta muinaisten Israelin heimojen todellisia jälkeläisiä ja Jumalan valittu kansa.[1][2] Sen opissa on vaikutteita juutalaisuuden ja kristinuskon lisäksi muun muassa vapaamuurariudesta ja okkultismista.[3] Liike sai alkunsa Yhdysvalloissa 1890-luvulla[4] osana mustien nationalistien liikehdintää,[5] ja se on jakaantunut useisiin alajärjestöihin oppeja ja johtajuutta koskevien sisäisten kiistojen vuoksi.[4] Black Hebrew Israelites -liikkeellä ei ole yhteyttä tummaihoisiin juutalaisiin, kuten etiopianjuutalaisiin.[2][3]
Liike on herättänyt kiistaa, ja sen sisällä esiintyy ääriajattelua, esimerkiksi uskomusta mustien rodullisesta ylivertaisuudesta. Ihmisoikeusasiajärjestö Southern Poverty Law Center luokittaa 144 Black Hebrew Israelites -alaryhmää viharyhmäksi.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Afroamerikkalaisten orjien keskuudessa Raamatun kertomuksesta heprealaisten orjuudesta Egyptissä oli muodostunut erityisen merkityksellinen, johon he vertasivat omaa kokemustaan Amerikassa.[6][7] 1800-luvun lopulla jotkut afroamerikkalaiset alkoivat pitää itseään kirjaimellisesti muinaisten israelilaisten jälkeläisinä.[8] Anglo-israelismi-liike opetti englantilaisten kristittyjen olevan israeliittien suoria jälkeläisiä, ja osa afroamerikkalaisista omaksui heidän narratiivinsa asettamalla mustat englantilaisten tilalle. Aate levisi kristillisten pyhitys- ja helluntaiherätysliikkeiden parissa. Prince Hallin alkuun paneman mustien vapaamuurarien haaran uskomuksia ja rituaaleja hyödynnettiin opin laajentamisessa ja harjoittamisessa. Näitä aineksia yhdistäneiden William Christianin ja William Saunders Crowdyn katsotaan aloittaneen Black Hebrew Israelites -liikkeen ensimmäisen aallon 1890-luvulla. Liike levisi nopeasti Yhdysvaltojen etelävaltioissa ja Keskilännessä, ja Crowdy lähetti lähetyssaarnaajia myös Afrikkaan.[3]
1900-luvun alussa osassa liikettä kehittyi oppi, että alkuperäisten kristittyjen tai israeliittien alkuperä olisi ollut Etiopiassa. Etiopiaan muuttamiseen myös toisinaan kannustettiin. Liikehdintä levisi Yhdysvaltojen sisällä sekä Karibialle, Länsi-Afrikkaan ja jopa Etelä-Intiaan. Etiopianistihaaran edustajiin kuului muun muassa R.A.R. Johnson, jonka toiminta vaikutti myöhemmin rastafarismin syntymiseen Jamaikalla.[3]
1910–1920-lukujen vaihteessa alkaneen toisen aallon aikana liike levittyi Yhdysvalloissa pohjoisempiin suurkaupunkeihin, kuten Chicagoon ja New Yorkiin. Liike oli osa afroamerikkalaisten uskonnollista vaihtoehtokulttuuria ja sai lisävaikutteita esimerkiksi mustilta nationalisteilta, vapaamuurareilta, New Thought -liikkeestä ja spiritualismista. Liike kohtasi myös aškenasijuutalaisia, joiden symboleja ja rituaaleja osa liikkeestä omaksui. George W. Hurley imi vaikutteita myös esimerkiksi okkultismista, hoodoosta ja astrologiasta ja opetti olevansa Jeesuksen korvannut, vesimiehen ajan "musta Jumala". Hänen johtamansa alajärjestö levisi useisiin kaupunkeihin. Muita keskeisiä toisen aallon vaikuttajia olivat muun muassa Wentworth Arthur Matthew ja Frank Cherry.[3]
Liikkeen 1960-luvulla alkanut kolmas aalto hylkäsi aiemman sukupolven juutalaisilta ottamia vaikutteita ja alkoi esimerkiksi käyttää kipan sijasta turbaania. Mös etiopianismista etäännyttiin. Liikettä alettiin pitää aiempaa enemmän poliittisena vastauksena mustien kokemiin epäkohtiin. Siitä muodostui militantimpi, patriarkaalisempi ja mustaa nationalismia korostavampi. Kolmannen aallon järjestöissä alkoi esiintyä myös messiaanisiksi koettujen johtajien henkilöpalvontaa. Monet muuttivat urbaaneista naapurustoista perustamiinsa maalaisyhteisöihin ja osa myös Afrikkaan ja Israeliin.[3]
Liike Israelissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Israelin Dimonaan liikkeen jäseniä oli asettunut 1960-luvun lopulla Ben Ammi Ben Israelin johdolla. Heille ei myönnetty kansalaisuutta, ja 1990-luvulle asti he olivat maassa laittomasti, kunnes heille alettiin myöntää asumislupia.[9] Dimonan yhteisön ja israelilaisten välillä oli pitkään jännitteitä.[10] 2020-luvulla Dimonan yhteisön maine on kohentunut huomattavasti,[11] eikä se jaa juutalaisvastaisuutta, jota liikkeellä esiintyy Yhdysvalloissa. Suurimmalla osalla yhteisön jäsenistä on pysyvä asumislupa, osalla kansalaisuus ja joillakin karkotuksen uhka.[9]
Ääriliikehdintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ihmisoikeusasiajärjestö Southern Poverty Law Center luokittaa 144 Black Hebrew Israelites -alaryhmää viharyhmäksi.[12][2] Osa ryhmittymästä opettaa mustien olevan rodullisesti muita ylivertaisempia, valkoisten olevan "pahuuden henkilöitymiä" ja "Saatanan palvelijoita", juutalaisten olevan valituksi kansaksi tekeytyviä "saatanallisia teeskentelijöitä" ja valkoisista tulevan mustien palvelijoita maailmanlopun jälkeen.[13][14][12] Vihamielisyyttä kohdistuu toisinaan myös Afrikassa eläviä mustiakin kohtaan.[1][14]
Vuonna 2019 liikkeeseen yhdistyvä väkivalta sai mediahuomiota, kun kaksi liikkeeseen kytkeytynyttä henkilöä teki aseellisen terrori-iskun košer-kauppaan Jersey Cityssä ja tappoi kolme ihmistä[12] ja liikkeeseen yhteyksissä ollut henkilö teki puukkoiskun rabbin kodissa pidettyihin hanukka-juhliin.[15]
Suurin osa Black Hebrew Israelites -ryhmittymään kuuluvista ei kehota väkivaltaisiin menetelmiin, eivätkä kaikki ilmaise avoimesti suoranaista vihamielisyyttä, mutta vuoden 2008 raportin mukaan ääriajattelu liikkeen sisällä on ollut kasvussa.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Raboteau, Albert J.: African-American Religion. Oxford University Press, 1999.
- Dorman, Jacob S.: Black Israelites aka Black Jews aka Black Hebrews: Black Israelism, Black Judaism, Judaic Christianity. Teoksessa Gallagher, Eugene V. & Ashcraft, William M. (toim.): Introduction to New and Alternative Religions in America. Greenwood, 2006.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Mark, Michelle: Here's what to know about the Black Hebrew Israelites, the group of protesters that has shot to the center of the Covington Catholic controversy Insider. Viitattu 22.11.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Hauck, Grace: Jersey City shooting: Who are the Black Hebrew Israelites? USA Today. Viitattu 22.11.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Dorman 2006.
- ↑ a b Daniel Burke: Who are the Black Hebrew Israelites? CNN. 2019. Viitattu 22.11.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Ron Kampeas: One of the Jersey City shooters was a Black Hebrew Israelite. Here's what you need to know about the movement Jewish Telegraphic Agency. 11.12.2019. Viitattu 22.11.2021. (englanniksi)
- ↑ Raboteau 1999, s. 49–50.
- ↑ Identification with Biblical Israel and the Exodus Story Encyclopedia.com. Viitattu 9.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Joe Carter: 9 Things You Should Know About Black Hebrew Israelites The Gospel Coalition. Viitattu 9.12.2021. (englanniksi)
- ↑ a b After decades of struggle in Israel, dozens of African Hebrew Israelites face deportation AP News. 21.7.2023. Viitattu 7.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Black Hebrew Israelites Britannica. Viitattu 7.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Israel’s move to deport African Hebrew Israelites reopens old wounds J.. 28.4.2021. Viitattu 7.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Kokkonen, Yrjö: Yhdysvalloissa antisemitistisen väkivallan aalto, juutalaisyhteisö kauhuissaan Yle Uutiset. 30.12.2019. Viitattu 22.11.2021.
- ↑ Black Hebrew Israelites Anti-Defamation League. Viitattu 22.11.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Racist Black Hebrew Israelites Becoming More Militant Southern Poverty Law Center. Viitattu 22.11.2021. (englanniksi)
- ↑ Jones, Princess: Inside the secretive Black Hebrew Israelite sect of Harlem, linked to Monsey stabber New York Post. 4.1.2020. Viitattu 9.12.2021. (englanniksi)