Birger Kaipiainen
| Birger Kaipiainen | |
|---|---|
 Birger Kaipiainen vuonna 1953. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Birger Johannes Kaipiainen |
| Syntynyt | 1. heinäkuuta 1915 Pori |
| Kuollut | 18. heinäkuuta 1988 (73 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | muotoilija, keraamikko |
Birger Johannes Kaipiainen (1. heinäkuuta 1915 Pori – 18. heinäkuuta 1988 Helsinki) oli suomalainen muotoilija ja keraamikko. Häntä on kuvattu fantasiaan mieltyneeksi romantikoksi.[2]
Kaipiaisen töille tyypillisiä ovat tyylitellyt luontoaiheet kuten kukat (erityisesti orvokit), naishahmot, perhoset, sudenkorennot, hedelmät, marjat ja linnut (erityisesti kuovit ja kiurut). Hän sai vaikutteita luonnon monimuotoisuuden lisäksi taidehistoriallisista tyylikausista ja keramiikkataiteen klassisista kulttuureista. Kaipiaisen tuotantoa leimasi nostalgia ja kaipuu kauniiseen maailmaan. Valtaosan hänen uransa aikana tekemistään teoksista muodostaa useat tuhannet uniikit keramiikkateokset. Suuri yleisö tuntee hänet parhaiten Arabian kanssa sarjatuotantona toteutetuista Paratiisi-, Apila- ja Sunnuntai-astiastoista ja Pihlgren ja Ritola Oy:n kanssa tehdyistä Kiurujen yö (1958) ja Ken on kiuruista kaunein (1958) -tapeteista.[3][4]
Työskentely Arabialla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän pääsi 1937 Arabian taiteilijaksi ja oli siinä tehtävässä lähes koko ikänsä. Nuorena sairastamansa polion vuoksi hän ei voinut käyttää dreijaa, ja sairauden sanotaan muutenkin herkistäneen hänen tyyliään.[2] Helsingin yliopiston taidehistorian dosentti Harri Kalhan mukaan[5] Birger Kaipiainen vierasti sarjatuotantoa, mutta ymmärsi toki Arabian tehtaan taloudellisen menestyksen vaikuttavan myös omiin työmahdollisuuksiinsa ja niinpä hän suunnitteli tehtaan johdon suostuttelemana muutamia astiastoja sarjatuotantoon Paratiisi (1969), Apila (1970) ja Sunnuntai (1970) sekä pienempiä muutaman sadan keraamisen lautasen ns. Pro arte -sarjoja. Tuohon aikaan oli tyypillistä, että taiteilija nimesi ensin teoksensa, minkä jälkeen tehtaan markkinointiosasto saattoi pyytää taiteilijaa keksimään teokselleen markkinoinnin tai myyntimenestyksen kannalta paremman nimen. Esimerkiksi Paratiisi-astiasto pohjautuu Kaipiaisen Tarha-nimiseen koristeeseen ja Sunnuntai-astiastossa käytetyn koristeen alkuperäinen nimi oli Sunnuntaiaamu[6].
Työskentely Rörstrandilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1954 Kaipiainen siirtyi neljäksi vuodeksi Ruotsiin Rörstrandin taiteilijaksi,[2] jolloin tuotannossa oli dramaattisia värejä ja surrealistisia aiheita. Rörstrandin aikana hän nousi kansainvälisesti tunnetuksi: hän muun muassa piti näyttelyn New Yorkissa 1955.
Tunnettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Montrealin maailmannäyttelyyn 1967 rakennettu Orvokkimeri sijoitettiin ensin Tampereen yliopiston tiloihin, mutta se sai lopullisen sijoituspaikkansa Tampereen keskusvirastotalon valtuustosalista.[7] Orvokit olivat jo sitä ennen näkyneet hänen lukuisissa uniikkiteoksissaan ja esimerkiksi Kaipiaisen suunnittelemassa Kiurujen yö -tapetissa (1958) ja myöhemmin ne löysivät tiensä Arabian Paratiisi-astiastoon.[8]
Kuovit sateessa (1968) on Orvokkimeren tapaan iso seinäteos, joka on nykyisin Kyösti Kakkosen omistuksessa.[9] Kakkosella on maailman suurin Birger Kaipiaisen töiden yksityiskokoelma ja osia siitä on toistuvasti ollut julkisesti näytteillä eri museoissa.[10][11][12]
Kaipiainen voitti Grand Prix -palkinnon Helmilintu -veistoksellaan Milanon Triennaalissa vuonna 1960, missä esillä oli "puolisen tusinaa helmilintua". [13] [14] Nimensä mukaisesti helmilintu on tehty pienistä keraamisista helmistä, joskus keraamisista laatoista, jotka muodostavat linnun rungon, ja linnun sisällä on usein Kaipiaisen tunnusomaiset kellot.[15]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Birger Kaipiainen syntyi 1915 Porissa seitsenlapsisen perheen kuopuksena. Jo vuoden kuluttua rautatievirkailijan perhe muutti kuitenkin Helsinkiin Fredrikinkadulle. Savosta kotoisin ollut isä Pekka oli suomenkielinen ja äiti Maria ruotsinkielinen. Kesäisin Birger lähetettiin lapsettoman Baranovskin emigranttipariskunnan hoitoon Laatokan rannalle Sortavalaan. Helen Baranovski oli saanut Pietarissa taideteollisen koulutuksen ja perhe lähipiireineen avasi Birgerille näkymät kansainväliseen tyyliin ja tapakulttuuriin. Ortodoksisella Karjalalla ja Baranovskien värikkäällä kulttuurikodilla oli lähtemätön vaikutus nuorukaiseen.[5]
Birger kävi koulua Svenska normallyceumissa eli Norssenissa. Taiteilijanuorukainen vietti kuitenkin mieluummin aikaa kukkapelloilla perhosten perässä koulun käynnin kustannuksella. Huolestunut äiti Maria otti yhteyttä Taideteollisuuskoulun Arttu Brummeriin ja Birger pääsikin osa-aikaisesti kuvaamataidonopettajien koulutuksen koeluokalle jo 11-vuotiaana. Matematiikan ehdot johtivat lopulta siihen, että Kaipiainen siirtyi 17-vuotiaana kokonaan Ateneumiin pääaineenaan kulissimaalaus, ja parin vuoden kuluttua pääaineeksi valikoitui keramiikka, joka eli voimakasta nousukautta Suomessa. Valmistumisvuonna 1937 hänet kutsuttiin töihin Arabian tehtaan taideosastolle.[5]
Birger Kaipiainen rakasti kirjallisuutta, klassista musiikkia, oopperaa, balettia ja seurapiirijuhlia erityisesti Marimekon perustajan ja läheisen ystävänsä Armi Ratian seurassa.[4]
Birger Kaipiainen oli intohimoinen suunnittelija, joka jatkoi työskentelyä lähes päivittäin myös eläkeajallaan kunnes kuoli 73-vuotiaana kotonaan normaalin työpäivän päätteeksi. [16]
Palkintoja ja tunnustuksia[16][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Diplome d´Honneur, Milano, 1951
- Grand Prix, Milano, 1951
- Gold Plaquette Gualdo Tadino, Italia, 1961
- Pro Finlandia -mitali, 1963
- Montrealin maailmannäyttelyn Grand Prix, 1967
- Suomen valtion ja Helsingin kaupungin taidepalkinnot, 1970
- Illumin taideteollisuuspalkinto, 1972
- Professorin arvonimi, 1977
- Taiteilijaeläke, 1981
- Prinssi Eugen -mitali, 1982
Helsingin Arabianrannassa on ollut vuodesta 1998 asti Birger Kaipiaisen katu[2] ja Birger Kaipiaisen piha.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Arabian historia. Viitattu 29.7.2013.
- ↑ a b c d Manninen, Antti: Birger Kaipiainen oli romanttinen keramiikkataiteilija. Helsingin Sanomat 29.10.2006.
- ↑ Birger Kaipiainen ei tehnyt kompromisseja akaanseutu.fi. Viitattu 5.1.2022.
- ↑ a b Birger Kaipiainen | Kuovi www.kuovi.fi. Viitattu 5.1.2022.
- ↑ a b c Harri Kalha: Birger Kaipiainen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja EMMA, 2013.
- ↑ Tehtaan johto: Arabian tehtaan pöytäkirjat. Design Museo, 1969–1970.
- ↑ Tampereen keskustan rakennettu kulttuuriympäristö 2012, liite 2: Modernin rakennuskulttuurin kohteet (PDF) kortti 1: kaupungin virastotalo. Tampere: Tampereen kaupunki & A-Insinöörit Suunnittelu Oy, 2012. Viitattu 19.3.2018.
- ↑ 50 vuotta Paratiisia – Arabia juhlii Birger Kaipiaisen rakastettua astiasarjaa | Design Stories Finnish Design Shop FI. Viitattu 5.1.2022.
- ↑ Meistä – Collection Kakkonen collectionkakkonen.fi. Viitattu 5.1.2022.
- ↑ Anneli Tuominen-Halomo: Taide: "Kokoelmassa uskomattomia helmiä" – 10 000 designesinettä keränneestä Kyösti Kakkosesta tuli keräilijä sattumalta, mutta harrastus vei koko miehen Keski-Uusimaa. 29.11.2020. Viitattu 5.1.2022.
- ↑ Taide Kakkonen-Yhtiöt Oy. Viitattu 5.1.2022.
- ↑ Liisa Mayow HS: Hintakeisari hankkii laatua Helsingin Sanomat. 21.6.2013. Viitattu 5.1.2022.
- ↑ Grand Prix der Volksmusik dx.doi.org. Viitattu 20.4.2024.
- ↑ Kuovi | Kuovi www.kuovi.fi. Viitattu 20.4.2024.
- ↑ Birger Kaipiaisen poikkeuksellinen helmilintu myyntiin Stockholms Auktionsverkillä Stockholms Auktionsverk. 12.10.2023. Viitattu 20.4.2024.
- ↑ a b Etusivu kansallisbiografia.fi. Viitattu 5.1.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Birger Kaipiaisen perikunnan perheyritys Kuovi Oy, joka valmistaa Suomessa sisustuskankaita ja -tuotteita Birger Kaipiaisen teemoista.
- Kalha, Harri: Kaipiainen, Birger (1915–1988). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 22.4.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Kaipiaisen tapettisuunnittelusta Tapettitalon sivulla. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Keramiikan kuningas Birger Kaipiainen Ylen Elävässä arkistossa.
| ||||||||||||||||||
