Bimalendu Mukherjee
Bimalendu Mukherjee (bengaliksi বিমলেন্দু মুখোপাধ্যায়; 2. tammikuuta 1925 Länsi-Bengali – 22. tammikuuta[1] 2010) oli intialainen muusikko. Hän oli ensisijaisesti sitaristi, mutta soitti monia muitakin soittimia ja lauloi. Hän myös kehitti ja muokkasi perinteisiä soittimia, kuten sitaria, surbaharia ja veenaa. Mukherjee saavutti menestystä esiintymisillään ja radiolähetyksillään 1940-luvulta 1960-luvun alkuun. 1960-luvulta alkaen hän koulutti useita oppilaita, joiden joukossa oli Anupama Bhagwat. Hän myös kirjoitti tutkielmia ja kommentaareja musiikkiaiheista.[2]
Mukherjee sai varhaisen koulutuksensa nykyisen Bangladeshin alueella ja opiskeli myöhemmin geologiaa, josta sai maisterin arvon Kalkutan yliopistosta vuonna 1948. Hän toimi Bhilain mineraalivarojen vastuuhenkilönä vuosina 1955–1983. Tämän jälkeen hän pääsi Indira Kala Sangeet Vishwavidyalaya -taideoppilaitoksen vararehtoriksi Khairagarhissa.[2]
Mukherjee lähetettiin vuonna 1962 Neuvostoliittoon tutustumaan maan mineraalien etsimiseen tarkoitettuun järjestelmään. Samalla hän tutustui eurooppalaiseen musiikkiin Moskovan konservatoriossa. Hän vieraili monissa muissakin maissa tutustumassa niiden musiikkiperinteisiin, musiikkikasvatusjärjestelmiin ja esittäviin taiteisiin. Mukherjee edusti Intiaa International Society for Music Educationin kansainvälisessä konferenssissa.[2]
Myös Mukherjeen pojasta Budhaditya Mukherjeesta tuli muusikko.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Remembering Eminent Hindustani Classical Sitar, Surbahar Maestro and Guru Pandit Bimalendu Mukherjee on his 9th Death Anniversary (Arkistoitu – Internet Archive) Justdial
- ↑ a b c d Acharya Bimalendu Mukherjee Anupama Bhagwat
|
