Bim mustakorva (elokuva)
| Bim mustakorva | |
|---|---|
| Белый Бим Чёрное ухо | |
 |
|
| Ohjaaja | Stanislav Rostotski |
| Käsikirjoittaja | Stanislav Rostotski ja Gavril Trojepolski |
| Säveltäjä | Andrei Petrov |
| Kuvaaja | Vjatšeslav Šumski |
| Pääosat | Vjatšeslav Tihonov |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Neuvostoliitto |
| Tuotantoyhtiö | Gorkin elokuvastudio |
| Ensi-ilta | 1977 |
| Kesto | 2 h 52 min |
| Alkuperäiskieli | venäjä |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Bim mustakorva (ven. Белый Бим Чёрное ухо, Belyi Bim – tšornoje uho) on neuvostoliittolainen elokuva, joka perustuu Gavril Trojepolskin samannimiseen romaaniin. Elokuva valmistui vuonna 1970 mutta oli hyllytettynä seitsemän vuoden ajan.[1] Se sai parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-ehdokkuuden.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksinäinen sotaveteraani Ivan Ivanovitš hankkii gordoninsetterin pennun, jolla on mustat korvat ja vaalea turkki. Hän nimeää sen Bimiksi ja kouluttaa siitä metsästyskoiran. Ivanin ja Bimin yhteiselo on mukavaa, mutta eräänä päivänä Ivanin sodassa saama sirpale aiheuttaa hänelle sairauskohtauksen. Ivan lähetetään Moskovaan leikattavaksi, ja naapurit jäävät huolehtimaan Bimistä. Bim kuitenkin karkaa etsimään isäntäänsä ja matkallaan se kohtaa niin hyviä kuin pahojakin ihmisiä.
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan näki sen ilmestymisvuonna 231 miljoonaa katsojaa. Se sai Neuvostoliiton parhaan elokuvan tittelin ja se palkittiin kristallimaapallolla Karlovy Varyn elokuvajuhlilla. Vuonna 1980 ohjaaja Stanislav Rostotski ja kirjan kirjoittanut Gavril Trojepolski vastaanottivat Leninin palkinnot.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Filmioppaan toimitus: Bim mustakorva Telvis.fi. Viitattu 11.11.2014.
- ↑ Rumbin, Hanne-Mari: Bim mustakorva Elokuvaosasto Mahorkka ja Siansorkka ry. Suomi–Venäjä-Seura. Viitattu 11.11.2014.