Bill Mauldin

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mauldin vuonna 1945.

William Henry (Bill) Mauldin (29. lokakuuta 1921 Mountain Park, New Mexico22. tammikuuta 2003 Newport Beach, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen pilapiirtäjä. Hän tuli kuuluisaksi toisen maailmansodan aikana tekemistään terävistä rivisotilaita esittäneistä piirroksista.[1]

Mauldin opiskeli piirtämistä Chicagon taideakatemiassa ja työskenteli piirtäjänä kotiseudullaan kunnes värväytyi armeijaan syyskuussa 1940. Hänet koulutettiin jalkaväen sotilaaksi ja lähetettiin vuonna 1943 Yhdysvaltain 45. jalkaväkidivisioonan mukana Sisiliaan. Mauldin työskenteli sen jälkeen Yhdysvaltain armeijan julkaiseman Stars and Stripes -lehden Välimeren-toimituksessa ja seurasi samalla Yhdysvaltain joukkoja niiden edetessä Italiaan, Ranskaan ja lopulta Saksaan. Hän haavoittui taistelussa Salernossa. Mauldinin kahden viimeisen sotavuoden aikana tekemät piirrokset saavuttivat laajan maineen.[1] Ne ilmestyivät vuonna 1944 jo yli sadassa ja sodan päättyessä kahdessasadassa lehdessä.[2] Tavallisia sotilaita esittäneet piirrokset sisälsivät usein sodan todellisuuteen viittaavan ivallisen kuvatekstin. Monissa Mauldinin piirroksissa esiintyivät Willie ja Joe -nimiset kaksi sotamiestä, jotka yrittivät parhaansa mukaan pärjätä sodan kauhujen ja omien kohtuuttomien esimiestensä armoilla.[1] Kansanomaiset, realistisesti likaisilta ja väsyneiltä näyttäneet, mutta aina arvokkuutensa ja ihmisyytensä säilyttäneet Willie ja Joe muodostuivat hyvin suosituiksi hahmoiksi amerikkalaisten sotilaiden keskuudessa.[2]

Mauldin palkittiin vuonna 1945 Pulitzer-palkinnolla pilapiirtäjien sarjassa. Samana vuonna ilmestyi hänen piirrostensa kokoelma Up Front.[1] Teoksesta tuli välitön myyntimenestys. Willie ja Joe pääsivät myös Time-lehden kansikuvaan.[2] Mauldin vapautettiin armeijasta heinäkuussa 1945, minkä jälkeen hän piirsi joitain sotilaiden sopeutumista siviilielämään kuvaavia pilapiirroksia.[1] Seuraavan vuosikymmenen aikana hänen uransa oli sivuraiteella. Hän toimi Korean sodan aikana Collier’sin kirjeenvaihtajana Koreassa, mutta ei tavoittanut sotilaiden tunnelmia entiseen tapaan. Mauldin pyrki vuonna 1956 Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen New Yorkista demokraattien ehdokkaana, mutta ei tullut valituksi.[2]

Mauldin työskenteli pilapiirtäjänä St. Louis Post-Dispatchissa 1958–1962 ja sen jälkeen Chicago Sun-Timesissa. Hän voitti vuonna 1959 toisen Pulitzer-palkintonsa Neuvostoliiton ihmisoikeustilannetta kritisoineella piirroksellaan. Myöhempinä vuosina hänen kansallisia ja kansainvälisiä aiheita käsitelleitä pilapiirroksiaan julkaistiin useissa lehdissä, joukossa muun muassa Life ja Sports Illustrated.[1] Mauldin julkaisi viimeisen piirroskokoelmansa vuonna 1985.[2] Hän sai vuonna 1962 National Cartoonists Societyn myöntämän Reuben-palkinnon.

Willie ja Joe -hahmojen pohjalta tehtiin elokuvat Joe ja Willie rintamalla (Up Front, 1951) sekä Willie ja Joe lomalla Tokiossa (Back at the Front, 1952), mutta Mauldinilla ei ollut mitään osaa niihin.

Tenavat-sarjakuvan piirtäjä Charles M. Schulz oli Mauldinin suuri ihailija. Hän pyrki pitämään tämän muistoa yllä piirtämällä vuosittain kansallisena veteraanipäivänä 11. marraskuuta stripin, jossa Ressu kertoo juhlivansa veteraanipäivää yhdessä Mauldinin kanssa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Bill Mauldin (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 1.1.2015.
  2. a b c d e David Michaelis: ‘He Drew Great Mud’ (englanniksi) New York Times 2.3.2008. Viitattu 1.1.2015.
  3. July, 1945 (englanniksi) Charles M. Schulz -museo. Viitattu 1.1.2015.