Biginelli-reaktio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Esimerkki Biginelli-reaktiosta

Biginelli-reaktio on kemiallinen reaktio, jossa aldehydi, asetoetikkahapon esteri ja urea reagoivat muodostaen dihydropyrimidonijohdannaisen. Reaktio on nimetty Pietro Biginellin mukaan, joka julkaisi sen vuonna 1893. Biginelli-reaktiota käytetään muun muassa kalsiumkanavan salpaajien ja alfasalpaajien valmistamiseen.[1][2][3]

Reagenssit ja mekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biginelli-reaktiossa lähtöaineina ovat urea tai tiourea, asetoetikkahapon esteri ja aldehydi, joka useimmiten on aromaattinen. Useimmiten katalyyttinä käytetään joko proottista happoa kuten vetykloridia tai Lewis-happoa kuten rauta(III)kloridia, mutta myös emäskatalysoituja Biginelli-reaktioita on kehitetty. Käyttämällä kiraalisia katalyyttejä voidaan Biginelli-reaktio suorittaa enantioselektiivisesti.[1][3][4][5]

Biginelli-reaktion ensimmäisessä vaiheessa urea ja aldehydi kondensoituvat aminaaliksi, josta eliminoituu vettä ja muodostuu asyyli-iminiumioni. Seuraavaksi asetoetikkahapon esterin enoli reagoi tämän kanssa ureidiksi. Viimeiset vaiheet ovat aminoryhmän ja ketoryhmän kondensaatio rengasrakenteeksi ja veden eliminaatio.[1][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c László Kürti, Barbara Czakó: Strategic applications of named reactions in organic synthesis, s. 58. Elsevier, 2005. ISBN 978-0124297852. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.10.2020). (englanniksi)
  2. Christoph Taeschler: Ketenes, Ketene Dimers, and Related Substances, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010.
  3. a b c C. Oliver Kappe: Recent Advances in the Biginelli Dihydropyrimidine Synthesis. New Tricks from an Old Dog. Accounts of Chemical Research, 2000, 33. vsk, nro 12, s. 879–888. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.10.2020. (englanniksi)
  4. John A. Joule,Keith Mills: Heterocyclic chemistry, s. 278. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 978-1-118-68164-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.10.2020). (englanniksi)
  5. Raquel P. Herrera, Eugenia Marqués-López: Multicomponent Reactions, s. 305–325. John Wiley & Sons, 2015. ISBN 978-1-118-06100-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.10.2020). (englanniksi)