Beylerbeyi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bosnian beylerbeyitä esittävä maalaus vuodelta 1657.

Beylerbeyi[1] (osmaniksi بكلربكی; ”Herrojen herra”) oli Osmanien valtakunnassa alun perin sotavoimien ylipäälliköstä käytetty arvonimi, joka laajeni myöhemmin tarkoittamaan provinssien eli eyaletien kenraalikuvernööriä. Arvonimi oli käytössä myös Osmanien valtakuntaa edeltäneessä Rumin sulttaanikunnassa sekä safavidien Persiassa ja Kalatin kaanikunnassa Intiassa, joskin se säilyi pisimpään osmanien käytössä. 1800-luvun loppupuoleen mennessä beylerbeyin arvonimi oli korvattu muilla, ja sitä käytettiin enää vain nimellisenä kunnia-arvona. Beylerbeyin kantasana on ajanjaksosta ja tapauksesta riippuen joko päällikköä tai herraa tarkoittava bey.[2]

Alkuperä ja käyttö muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvonimeä käyttivät ensimmäisenä seldžukit vaihtoehtona arabiankieliselle armeijan ylipäällikköä tarkoittaneelle arvonimelle malik al-umara. Mongolien Il-kaanien valtakunnassa titteliä käytettiin arvonimen amir al-ulus rinnalla valtion emiiristä. Egyptin mamelukit käyttivät sitä myös armeijan ylipäällikön arvonimenä atabak al-asakirin rinnalla, joskin mahdollisesti vasta osmanien vallattua Egyptin.[2]

Käyttö Osmanien valtakunnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerrotaan, että Murad I antoi arvonimen Lala Šahinille sen jälkeen, kun tämä valtasi Edirnen (aik. Adrianopolis). Šahin oli luultavasti ensimmäinen arvonimeä kantanut. Hänen seuraajakseen armeijan ylipäälliköksi tuli Timurtaš. Myös Osmanien interregnumina tunnettuna perimyssotien aikana (1402–1413) veljensä Mehmedin liittolainen Musa Çelebi nimitti beylerbeyin Balkanilla kokoamansa armeijan ylipäälliköksi. Mehmedin hallintoajan lopulla valtakunnassa olikin kaksi beylerbeyitä, toinen sen itäisessä osassa Anatoliassa ja toinen läntisessä osassa, Euroopan puoleisessa Rumeliassa. Murad II:n aikana Rumelia ja Anatolia oli erotettu omiksi provinsseikseen, joita beylerbeyit johtivat. Anatolia ja Rumelia oli myös jaettu pienempiin piireihin sancakeihin, joita hallitsivat piiriherrat eli sancak-beyt. Valtakunnan laajetessa ja uudelleen organisoituessa sancakien määrä kasvoi ja beylerbeyin arvo muuttui tarkoittamaan nimenomaan provinssia hallitsevaa kenraalikuvernööriä. Mehmed II:n aikana myös sulttaanin hoviin nimitettiin oma beylerbeyinsa, jonka tehtävä oli toimia sulttaanin sijaisena yleensä toisarvoisissa tehtävissä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Joskus myös muodossa beylerbey, beglerbeg tai beglerbegi. Teoksessa The Encyclopaedia of Islam hakusana on Beglerbegi, joskin myös muodot beylerbey ja beglerbeg esiintyvät yleisesti teossarjan muissa artikkeleissa.
  2. a b c H.A.R. Gibb, J.H. Kramers, E. Levi-Provencal, J. Schacht (Artikkeli V. L. Ménage): Encyclopaedia of Islam (vol. 1 A-B), s. 1159-1160. E.J. Brill, 1986. ISBN 90-04-08114-3.