Beyblade

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Beyblade
Genre seikkailu, toiminta, komedia, urheilu
Manga: Bakuten Shoot Beyblade
Tekijä Takao Aoki
Julkaisija Shogakukan
Sarjajulkaisulehti CoroCoro
Ensimmäinen painatus 2000 – 2004
Kirjojen lukumäärä 14
TV-anime
Ohjaaja Toshifumi Kawase (sarjat 1-3)
Jae-Young Kim, Tetsuo Takeuchi, Yoshio Takeuchi (sarja 2)
Mitsuo Hashimoto (sarja 3)
Studio Nippon Anime Studio
Lähetyskanavat TV Tokyo
Alkuperäinen lähetyskierros 8.1.2001 – 29.12.2003
Jaksojen määrä 153
Elokuva: Bakuten Shoot Beyblade The Movie: Gekitou! Takao vs Daichi
Ohjaaja Itsuki Imazaki
Toshinori Fukushima
Yoshio Takeuchi
Studio
Julkaisupäivämäärä 17.8.2002
Kesto 70 min

Beyblade (jap. ベイブレード, Beiburēdo) on Takao Aokin tekemä 14-osainen manga, josta tehtiin myös samantien animesarja. Alkuperäinen japanilainen sarjakuva on lisensoitu Yhdysvaltoihin, jossa piirrossarjaa tekee Nelvana. Hahmojen nimet on vaihdettu englanninkielisiksi. Animesarjojen lisäksi Japanissa on julkaistu yksi elokuvakin vuonna 2002 ja julkaistiin myös Amerikassa englanniksi dubattuna vuonna 2004. Suomessa kaksi ensimmäistä Beyblade-sarjaa näkyivät Nelosella kahden tuotantokauden verran vuosina 20042006.

Sarjaan kuuluu myös oheistavaramyynti, kuten Beyblade-hyrrät, jotka laukaistaan erillisellä laukaisimella, johon tarvitaan vetonauha. Joihinkin hyrriin on asettunut myös Bit Beast (suomennettu petosiruksi tai bittipedoksi), voimallinen henki, joka voi olla esimerkiksi lohikäärme tai vaikka apina.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beyblade[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuori poika nimeltä Tyson Granger osallistuu Japanin mestaruusturnaukseen ja voitettuaan sen hän muodostaa kolmen muun finalistin: Kai Hiwatarin, Max Taten ja Ray Kongin kanssa joukkueen nimeltä Kiekkomestarit (engl. Bladebreakers), joka edustaa heidän maataan maailmanmestaruusturnauksissa. Heidän apunaan on kaikesta hyrrän teknisistä osista tietävä Kenny, joka parantelee tarvittaessa Tysonin ja muiden hyrriä.

Ensin he osallistuvat Kiinassa pidettävään Aasian turnaukseen, jossa he kohtaavat myös Rayn entisen joukkueen Valkotiikerit (engl. White Tigers). Amerikan turnauksessa he kohtaavat joukkueen nimeltä All Starz, jonka valmentajana toimii Maxin äiti. Harhailtuaan reitiltään kohti viimeistä turnausta, he kohtaavat Euroopan neljä mestaribleidaajaa, jotka kulkevat nimellä nimeltä Majesteetit (engl. Majestics). Lopuksi he taistelevat maailmanmestaruudesta Venäjän mestarijoukkueen Demolition Boysin kanssa. Sarjassa myös Kain isoisä Voltaire tavoittelee Beybladejen voimaa maailmanvalloitusta varten (mangassa hän oli vain vakava Hiwatari-yhtiön johtaja, joka ei pitänyt Beyblade-hyrristä).

Beyblade V-Force[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiekkomestarit ovat ajautuneet erilleen. Sitten heidän kimppuunsa kaksi erilliään toimivaa bittipetoja tavoittelevaa ryhmittymää: salaperäisten tiedemiesten järjestö nimeltä Psykick sekä joukkue nimeltä Saint Shields. Joukkue kokoontuu taas yhteen ja heidän seuraansa liittyy myös Tysonin luokkatoveri Hilary Tachibana (ei esiinny mangassa), joka aluksi piti Beyblade-hyrriä pelkkänä typeränä pelinä.

Useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen Psykickin tiedemiehet luovat kyberneettiset kopiot Kiekkomestareiden bittipedoista ja värväät bleidaajat Kane, Salima, Goki ja Jim hallitsemaan niitä. Kun Kiekkomestarit voittavat heidät, Psykickin johtaja, tohtori Zagart, varastaa Maxin äidin hallussa olleen kiven, johon oli sinetöitynä useita bittipetoja. Lisäksi selviää, että Saint Shieldsin jäsenten esi-isät olivat aikoinaan sinetöineet bittipedot kiviin ja pyrkivät tekemään nyt saman Kiekkomestareiden bittipedoille pitääkseen ne poissa vääristä käsistä. Zagart puolestaan pyrki varastamaan Kiekkomestareiden bittipedot tehdäkseen androidipojastaan Zeosta (mangassa hän oli tavallinen poika) oikean ihmisen ja antaa tälle Kiekkomestareiden kukistamiseksi voimakkaimman kivestä eristetyn bittipedon: Cerberusin.

Beyblade G-Revolutions[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mangan osissa 10–14 Beyblade-turnausten uusien sääntöjen noudattamiseksi ja toisiaan vastaan kilpaillakseen Kiekkomestarit hajaantuvat erillisiin joukkueisiin: Ray palaa Valkotiikereihin, Max liittyy All Starziin ja Kai liittyy Demolition Boysiin (uudelta nimeltään Blitzkrieg Boys). Kiekkomestareihin jäävät enää Tyson, Kenny ja Hilary. Heihin liittyy uusi bleidaaja nimeltä Daichi Sumeragi sekä Tysonin isoveli Hiro Granger.

Kiekkomestarit kohtaavat myös vanhan vihollisena, Boris Balkovin (joka palveli alun perin Voltairea), joka valmentaa joukkuetta nimeltä BEGA. Lopulta Kiekkomestareiden entiset jäsenet kokoontuvat yhteen uudeksi ryhmäksi nimelä G-Revolutions pysäyttääkseen BEGAn aikeet.

Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manga[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mangan luvut on kirjoittanut ja piirtänyt Takao Aoki. Se julkaistiin CoroCoro Comic -lehdessä vuosina 2000–2004. Viz Media lisensoi mangan englanninkielistä julkaisua varten.

Albumit

  1. Let It Rip!
  2. Tyson vs. Max
  3. The Fourth Legend
  4. Tyson vs. the White Tigers
  5. The Beyblade World Champioships
  6. The Final Arena
  7. A Powerful New Enemy!!
  8. The Enemy's New Agent
  9. The Blader That Was Created!
  10. The Formation of the Invincible Team!!
  11. The Worst First Battle!!
  12. A Beast with Bared Fangs!!!
  13. The Final Battle at the Top!!
  14. Extreme Battle! Endurance vs. Offense?!

Anime[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Animesarja jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen sarja pohjautuu mangan osiin 1–6. Se esitettiin televisiossa ensi kertaa vuonna 2001 ja siihen kuului 51 jaksoa. Toinen sarja Beyblade V-Force, joka pohjautuu mangan osiin 7–9, sisälsi myös 51 jaksoa ja julkaistiin vuonna 2002. Mangan viimeisiin osiin pohjautuva kolmas sarja Beyblade G-Revolutions sisälsi 52 jaksoa ja se esitettiin televisiossa 2003. Ensimmäisen sarjan animoinnista vastasi Madhouse ja kahden myöhemmän animoinnista Nihon Animedia. Kaikki kolme sarjaa englanninkielisenä esitettäviksi lisensoi Pohjois-Amerikassa Nelvana. G-Revolutions on kolmesta sarjasta ainut, jota ei ole esitetty Suomessa.

Vuodesta 2009 alkaen ilmestyi uusi animesarja, joka pohjautui samannimiseen mangaan nimeltä Metal Fight Beyblade. Animesarjan tuottivat Tatsunoko ja SynergySP ja Pohjois-Amerikassa se julkaistiin nimellä Beyblade: Metal Fusion. Sille toteutettiin kolme jatkosarjaa: Beyblade: Metal Masters, Beyblade: Metal Fury ja Beyblade: Shogun Steel. Sarjoista vain Metal Masters ja Metal Fury ovat esitetty Suomessa MTV3-kanavalla.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]