Berylli
Berylli on silikaatteihin kuuluva alumiinia ja berylliumia sisältävä mineraali, jonka kemiallinen koostumus on Al2Be3(SiO3)6. Sen kidejärjestelmä on heksagoninen ja se muodostaa tavallisesti kuusikulmaisen prisman muotoisia kiteitä. Beryllin kovuus Mohsin asteikolla on 7,5–8 [1] ja ominaispaino 2,63–2,80. Puhdas berylli on väritöntä, mutta mineraali sisältää usein epäpuhtauksia, jotka aiheuttavat siinä vihreän, vaaleansinisen, punaisen, keltaisen tai valkoisen värin. Läpinäkyvänä beryllin värimuunnokset ovat arvokkaita jalokiviä, joista tunnetuimmat ovat vihreä smaragdi, vaaleansininen akvamariini ja vaaleanpunainen morganiitti.[2]
Berylliä esiintyy lähinnä graniittisissa pegmatiiteissa, joissa beryllikiteet voivat epäjaloina kasvaa hyvin suurikokoisiksi: suurimmat löydetyt ovat olleet kuuden metrin mittaisia ja noin sadan tonnin painoisia. Pegmatiittien onteloista, kidesykeröistä ja sivukivistä tavataan pienempiä, läpinäkyviä kiteitä, jotka nekin voivat suurimmillaan olla puolen metrin mittaisia. Uralvuorilta on löydetty berylliä myös kiilleliuskeesta. Berylliä esiintyy muun muassa Saksassa, Itävallassa, Irlannissa, Madagaskarissa, Kolumbiassa, Brasiliassa ja Yhdysvalloissa. Suomesta Luumäeltä on löydetty jalokivilaatuista berylliä,[2] missä sitä louhii Karelia Beryl.[3] Massiivinen berylli on berylliumin pääasiallinen lähde.[2]
Muunnokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Beryllillä on useita värimuunnoksia, jotka ovat saaneet omat nimensä ja joita käytetään jalokivinä. Arvokkain niistä on smaragdi, jolle kromi on antanut voimakkaan vihreän värin. Smaragdissa on lähes aina runsaasti sulkeumia eli kiven sisään kiteytyneitä muita mineraaleja. Vaalean merensininen akvamariini on toinen suosittu berylli. Keltainen berylli on nimeltään kultaberylli eli heliodori. Gosheniitti on väritön muunnos, ja morganiitti on saanut vaaleanpunaisen värinsä mangaanista. Bixbiitti on harvinainen voimakkaanpunainen muunnos, jota on löydetty pieninä kiteinä vain muutamasta paikasta Yhdysvalloista. Pezzottaiitti on kirkkaan punainen silikaattimineraali joka aiemmin luokiteltiin berylliksi mutta todettiin vuonna 2003 aiemmin tuntemattomaksi myös cesiumia ja litiumia sisältäväksi mineraaliksi kemialliselta koostumukseltaan Cs(Be2Li)Al2Si6O18[4].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Haavisto, Anja, ym.: MAOL-taulukot, s. 140. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1991. ISBN 951-1-16053-2.
- ↑ a b c Schumann, Walter, 1989: Jalokivet ja korukivet Otava, Keuruu. (ISBN 951-1-10837-9)
- ↑ http://www.kareliaberyl.com/index2.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ mindat.org: Pezzottaite Viitattu 26.2.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mindat: Beryl (englanniksi)
- Webmineral: Beryl Mineral Data (englanniksi)