Bertha Wegmann

Bertha Wegmann (16. joulukuuta 1847 Soglio, Sveitsi – 22. helmikuuta 1926 Kööpenhamina, Tanska) oli tanskalainen, sveitsiläistaustainen taidemaalari. Häntä pidetään asialleen omistautuneena ja taitavana taiteilijana ja yhtenä Tanskan keskeisistä realistisen suuntauksen taidemaalareista. Vuonna 1909 häntä pidettiin Tanskan parhaana muotokuvamaalarina. ^[1] ^[2]

Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wegmann osoitti kiinnostuksensa kuvataiteeseen jo varhain. Perheen äiti kuoli Wegmaanin ollessa kymmenen, mutta isä kannusti tytärtään ryhtymään taiteilijaksi. Wegmann pääsi opiskelemaan taidetta 19-vuotiaana. Hän pääsi jatkamaan opintojaan Müncheniin, mutta oli pian tyytymätön tapaan, millä siellä opetettiin. Uudet suuntaukset, kuten impressionismi, oli tuloillaan. Wegmann ystävystyi ruotsalaisen Jeanna Bauckin kanssa ja he ryhtyivät maalaamaan ulkona. He tekivät maalausmatkan Italiaan ja muuttivat yhdessä Pariisiin. Wegmann piti ensimmäisen näyttelynsä Pariisin salongissa vuonna 1880 ja sai kunniamaininnan töistään. Seuraavina vuosina hän sai kulta- ja hopeamitalit. Tanskaan hän palasi vuonna 1883. ^[2]

Siitä huolimatta, että oli ollut poissa Tanskasta muutaman vuoden, Wegmann oli sen taidemaailmassa tunnettu. Hän oli lähettänyt töitään Tanskaan vuosittaisiin näyttelyihin ja tullut niillä tunnetuiksi. Vuonna 1883 hän julkaisi sisarensa muotokuvan, mikä palkittiin Tanskan taidemaailman korkeimmalla palkinnolla Thorvaldsen-mitalin. Kun muotokuvaa vertaa sisaresta oleviin valokuviin, huomaa, miten tarkasti Wegmann on saanut ikuistettua mallinsa näköisyyden. Vuonna 1887 Wegmann pääsi ensimmäisenä naisena professoriksi Tanskan taideakatemiaan. ^[2]

Pariisin salongissa oli usein esillä Wegmannin töitä, samoin muualla Euroopassa. Hän sai useista töistään palkinnoksi mitaleja. Tanskan kuningas antoi hänelle henkilökohtaisesti Ingenio et arti-mitalin, ollen ensimmäisiä naispuoleisia mitalin saajia. Hän edusti usein Tanskan taidetta maailmannäyttelyissä, kuten vuoden 1893 Chicagon näyttelyssä. Hän loi omana aikanaan havinaisen näyttävän uran ja on melko käsittämätöntä, että hänen työnsä olivat pitkään unohduksissa. ^[2]

Wegmann kuoli yllättäen ateljeessaan, kesken työskentelyn. ^[2]