Bernhard Kristfrid Sarlin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Bernhard Kristfrid Sarlin (13. huhtikuuta 1828 Viitasaari8. marraskuuta 1906 Mikkeli) oli suomalainen pappi ja pyhäkoulutoiminnan kehittäjä.[1]

Sarlinin vanhemmat olivat kanttori Henrik Sarlin ja Lovisa Schöneman. Hänet vihittiin papiksi 1850. Vuonna 1860 hän tuli Tuusniemen pitäjänapulaiseksi ja 1871 seurakunnan ensimmäiseksi kirkkoherraksi, 1875 hänestä tuli Valkealan ja 1891 Mikkelin kirkkoherra. Jo kouluaikana Kuopiossa Sarlin kiinnostui opettajansa Julius Immanuel Berghin ansiosta pyhäkoulutyöstä. Tuusniemellä hän piti pyhäkoulunopettajien valmistuskokouksia, joiden pohjalta hän julkaisi 1875 teoksen Kateketiki: s.o. kristillisiä opetus- ja kasvatusohjeita lasten opettajille kansa- ja pyhäkouluissa sekä kodissa : valistuneimpain kateketain mukaan, joka oli lajissaan ensimmäinen suomeksi laadittu. Sarlin oli Suomen Pyhäkouluyhdistyksen perustajajäseniä 1888 ja toimi kirkolliskokousedustajana vuosina 1886 ja 1893, samoin kuin virsikirja- ja katekismustoimikuntien jäsenenä. Hän suomensi mukaellen joitakin ruotsalaisen pietististis-evankelisen suunnan edustajan Carl Olof Roseniuksen teoksia, kuten Elämän leipää hengellisesti nälkäisille eli raamatullisia tutkistelemuksia kaikille vuoden päiville, koottuja tekijän kirjoituksista (1887).[1]

Sarlinin ensimmäinen puoliso vuodesta 1851 oli Amanda Kristina Roschier (k. 1868) ja toinen vuodesta 1869 Klara Fredrika Roschier (k. 1902). Tilanomistaja, vapaa-ajattelija ja toimittaja Alfred Bernhard Sarlin, laulunopettaja Anna Sarlin, lehtori, kirjailija ja suomentaja Aron Josef Sarlin sekä horrossaarnaja Helena Konttisen elämäkerran kirjoittaja rovasti Karl Kristfrid Sarlin olivat Sarlinin lapsia ensimmäisestä avioliitosta.[1] Sarlinin veli oli Viitasaaren lukkari ja Lepolan vanhuksen nimellä tunnettu kristillinen ja yhteiskunnallinen kirjailija Konstantin Sarlin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Heikinheimo, Ilmari (toim.): Suomen elämäkerrasto, s. 660. Helsinki: WSOY, 1955.