Bernhard Ericsson

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Bernhard Ericsson (24. huhtikuuta 1864 Rautu5. helmikuuta 1927 Lahti) oli suomalainen metsänhoidon asiantuntija.[1]

Ericssonin vanhemmat olivat tullipäällikkö August Ericsson ja Karolina Vilhelmina Lagerstam ja puoliso vuodesta 1891 Hilma Hedvig Halonen. Hän tuli ylioppilaaksi 1884 Viipurin ruotsalaisesta lyseosta ja valmistui metsänhoitajaksi 1886. Metsätieteellisiä opintoja Ericsson harjoitti vielä Münchenissä 1894-1895.

Ericssonin toimittua Sodankylän ja Ounasjoen hoitoalueilla vuodesta 1886 hänet määrättiin Evon metsäopiston vt. opettajaksi 1891 ja nimitettiin vakinaiseen opettajan virkaan 1893. Hän toimi myös Evon kalastuskoeaseman johtajana vuodesta 1892 ja sen yhteyteen perustetun kalastuskoulun johtajana 1901. Evon metsäopiston vt. johtajaksi Ericsson määrättiin 1903, opiston vakinaisena johtajana hän toimi 1904-1907. Tämän jälkeen hän toimi Hjalmar Linderin metsäomaisuuden hoitajana, Evon-Vesijaon hoitoalueen metsänhoitajana, Evon metsänvartijakoulun johtajana vuodesta 1912 sekä Pohjan tarkastuspiirin ylimetsänhoitajana 1915-1922. Sittemmin Ericsson työskenteli vielä muun muassa omistamansa Lahden Sahan toimitusjohtajana.[1]

Ericsson kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen metsänarvioinnin oppikirjan Oppi- ja käsikirja metsätalouden järjestelyssä (I 1903, II 1906)[2], samoin kuin julkaisi alansa kirjoituksia lehdissä. Metsä- ja kalastusasioihin hän perehtyi useilla matkoilla Keski-Euroopassa ja Pohjoismaissa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c ”Ericsson, Bernhard”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1851–1931, s. 109-110. Mänttä: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1931.
  2. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 2, p. 1028
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.