Berndt Dyhr

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Berndt Ragnar Dyhr

Berndt Ragnar Dyhr (28. elokuuta 1893 Pyhäjärvi11. syyskuuta 1955) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti ja osuuskaupanhoitaja. Hänen vanhempansa olivat henkikirjoittaja Berndt Dyhr ja Aina Ingman. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Märtha Wisénin kanssa.[1][2]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän kirjoitti ylioppilaaksi Pietarsaaren ruotsalaisesta reaaliopistosta vuonna 1915 ja kirjoittautui Vaasalaiseen osakuntaan. Hän jatkoi opintojaan Helsingin ylemmässä ruotsalaisessa kauppaopistossa kolmella lukukaudella (Högre Svenska Handelsläroverket i Helsingfors) vuosina 1913–1914. Miinanheittäjäkurssin hän suoritti vuonna 1918, sotilashallinnollisten kurssien 1-osan hän suoritti vuonna 1929 ja 2-osan vuonna 1930–1931.[1][2]

Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoona 27:n 4. komppania.

Hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 27. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 4. komppaniaan 11. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomen sisällissota

Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana luutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 1. jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan 4. komppaniaan, josta hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi 11. maaliskuuta 1918 3. jääkäripataljoonan 4. komppaniaan ja 19. maaliskuuta 1918 alkaen 3. komppaniaan joukkueenjohtajaksi. Hän otti osaa taisteluihin Tampereella, Kämärällä ja Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan jälkeen hänet siirrettiin adjutantiksi Karjalan kaartin rykmenttiin, josta edelleen 17. elokuuta 1918 päälliköksi 1. divisioonan miinanheittäjäkomppaniaan. Porin jalkaväkirykmentti n:o 2:en 2. komppanian päälliköksi hänet siirrettiin 21. joulukuuta 1918. 3. divisioonan miinanheittäjäkomppanian päälliköksi hänet siirrettiin 19. huhtikuuta 1919 ja 6. Erillisen konekiväärikomppanian päälliköksi hänet siirrettiin 31. maaliskuuta 1921. Pohjois-Savon rykmenttiin, jonka nimi muutettiin myöhemmin Pohjan rykmentiksi, hänet siirrettiin 20. huhtikuuta 1921. Pohjan rykmentissä hän toimi aluksi komppanianpäällikkönä ja myöhemmin hän otti vastaan pataljoonan komentajuuden. Rykmentin talouspäällikön tehtävät hän otti vastaan 9. heinäkuuta 1927 ja hoiti tehtävää aina vuoteen 1939 asti. Viipurin upseerikokelaskursseilla hän toimi opetusupseerina vuosina 1918–1919.[1][2]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisotaan hän otti osaa 13. divisioonan intendenttinä, ottaen osaa taisteluihin Laatokan karjalassa. Välirauhan aikana hän toimi ensin talouspäällikkönä Jalkaväenkoulutuskeskus 6:ssa ja myöhemmin 1. prikaatin huoltopäällikkönä. Jatkosotaan hän osallistui 10. divisioonan huoltopäällikkönä ja otti osaa taisteluihin Karjalankannaksella ja myöhemmin huoltopäällikkönä Saimaan suojeluskuntapiirissä. Sotien jälkeen hän toimi osuuskassojen hoitajana Pieksämäellä ja Loviisassa. Hänet on haudattu Vaasaan.[2]

Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Savon rykmentin kunnianeuvoston puheenjohtajana hän toimi vuosina 1926, 1934–1935 ja 1938–1939 ja 3. divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä hän toimi vuonna 1937.[1][2]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975