Bernardinain puutarha

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Bernardinų puutarha)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sereikiškėsin puistoa
Sereikiškėsin puistoa

Bernardinain puutarha (liett. Bernardinų sodas, ’bernardiinien puutarha’) tai Bernardinain puisto (liett. Bernardinų parkas) on Sereikiškėsin puistoon kuuluva kasvitieteellinen puutarha Liettuan pääkaupungin Vilnan keskustassa. Se sijaitsee Vilnia-joen alajuoksulla Gediminasin tornin sekä Pyhän Annan kirkon ja Pyhän Bernhardin, koko nimeltään Pyhän Franciscus Assisilaisen kirkkoluostarikokonaisuuden[1] lähimailla.[2] Bernardinain puutarha on Vilnan kaupungin hallinnoima julkinen puistopuutarha ja valtion kulttuuriperintö.[3]

Bernardinain puutarhalle on ominaista sen ainutlaatuinen sijainti Vilnan keskustassa vanhankaupungin arkkitehtuurin ja joen varrella sijaitsevien kukkuloiden ympäröimänä. Yhdessä Vilnan historiallisen linnan ja kumpujen puistoalueiden kanssa se muodostaa historiallisen viheralueiden kompleksin, joka on osa vanhankaupungin arkkitehtuurillista kokonaisuutta.[4]

Bernardinain puutarha muodostaa suurimman osan puistosta[2], joka toisen maailmansodan jälkeen sai nimeksi Jaunimo (Nuorisopuisto tai Nuorten puutarha),[5] ja myöhemmin koko alue oli nykyistä Sereikiškėsin puistoa.[6] Puistoa valvoo ja sen suojelua, kestävää korjaamista, hoitoa ja käyttöä edistää Vilnan kaupunginhallituksen talous- ja liikenneosaston julkinen laitos “Vilnan kaupungin puistot”.[3]

Puisto avattiin uudistettuna vuonna 2013[7] yli vuoden kestäneiden remontti- ja kunnostustöiden jälkeen. Fransiskaaniveljeksien pyynnöstä restauroidulle puutarhalle palautettiin sen historiallinen nimi, joka oli ollut käytössä 1400-luvun lopulta toiseen maailmansotaan saakka. Yli vuoden kestäneiden keskustelujen päätteeksi Vilnan kaupunginvaltuusto hyväksyi, että Sereikiškėsin puistossa olevaa kasvitieteellistä puutarhaa Vilnia-joen ja vedenottolaitoksen välissä kutsutaan pysyvästi Bernardinain puutarhaksi.[6]

Puutarhan kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bernardinain puiston portti
Tenniskenttä Sereikiškėsin puistossa

Bernardinain puutarha on alueeltaan noin 9 hehtaaria[2] ja siinä on aitoja entisöityjä puistoelementtejä, kuten kivikkopuutarha, lampi, Belvederen kukkula, keskusaukio ja polut Vilnia-joen varrella. Suihkulähteet ovat uusittu historiallisille paikoilleen. Siellä on myös ruusutarha, lasten leikkipaikka[8], karuselli ja tenniskenttä ja siellä voi oppia lisää Liettuassa kasvavista kasveista, pelata shakkia tai petankkia, jota varten siellä on Vilnan ainoa ulkoilmakenttä.[7] Puistosta löytyy myös kahviloita ja ravintoloita.[9]

Puutarhan erikoisuutena on kasvillisuuden esittely, suunniteltu vaalimaan 1700-luvun Vilnan yliopiston kasvitieteellisen puutarhan muistoa, joka oli yksi Itä-Euroopan suurimmista. Joidenkin tutkijoiden mukaan se oli osa legendaarisen Šventaragisin laakson mutkassa kerran kasvaneen pyhän lehdon jäämistöä.[4] Siellä kasvavat neidonhiuspuu, keltaisia kanukoita, kanadalainen douglaskuusi, euroopanmustamänty ja 3 vanhaa tammea. Šv. Brunono gatvėn (kadun)puolisen sisäänkäynnin vieressä puiston nurkassa kasvaa Vilnan vanhin tammi, joka on 400 vuotta vanha[2] ja tunnetaan vanhankaupungin vanhimpana säilyneenä tammena[8], halkaisijaltaan 1,5 m (ympärysmitta 474 cm, mitattu 20. syyskuuta 2003).[4] Puiston alullepanijoiden, benediktiinimunkkien muistoksi palautettiin tänne heidän lääke-, mauste-, ruoka- ja teekasvien tarhansa.[10]

Bernardinain puutarha on Vilnan ensimmäinen julkinen puutarha.[5] Sen rakennuksia ja varusteita saa väliaikaisesti käyttää ja siellä saa järjestää perhetapahtumia, juhlia, häitä, syntymäpäiviä, valmistumisia jne. Vilnan kaupungin puistohallinnon luvalla.[3] Puutarhan keskusaukiolla on musikaalinen eli soiva suihkulähde, joka soittaa rytmejä suosituista klassisista ja moderneista kappaleista.[8] Suihkulähteen musiikkia soitetaan arkisin klo 19.00–22.00, joka 15 minuutin välein, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 12.00–21.00, joka 15 minuutin välein. Suihkulähteen valot syttyvät yhdessä kaupungin valojen kanssa.[4]

Puutarha on auki päivittäin aamuseitsemästä iltakymmeneen.[9]

Puutarhan historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joidenkin lähteiden mukaan jääkauden aikana Vilnia virtasi Neriseen yli nykyisten Pylimo ja Pamėnkalnio-katujen risteyksen, jolloin veden uurtama oikeapuolinen ranta heikkeni 12 000 metrin pituudeltaan ja joki siirsi uomansa noin 1 kilometrin verran Nerisen ylävirtaan päin, jättäen jälkeensä legendaarisen Šventaragisin laakson. Puisto levittäytyy geologisesti laakson nuorimmalla alueella joen mutkissa ympäröivien kumpareiden puisten rinteiden juurella.[4]

Bernardinain puutarhan historia alkaa 1400-luvulta, jolloin Liettuan suuriruhtinas Kasimir Jagiellon vuonna 1469 kutsui benediktiinimunkit Vilnaan. Rukoushuoneen ja puutarhan perustamiseksi heille annettiin tontti, joka jäi Vilnian mutkaan lähelle kuninkaallista myllyä, patoja ja työpajoja Sereikiškėsin lähiön eteläpuolella, Linnanvuoresta kaakkoon Kolmen Ristin ja Bekešo-kukkuloiden eteen.[5] Benediktiinit opiskelivat Vilnan yliopistossa piirtämistä ja maanmittausta. He laativat alueen kartografisen suunnitelman ja rakensivat Pyhän Annan ja Bernhardin kirkon, kokonimeltään Pyhän Franciscus Assisilaisen kirkon ja luostarikompleksin, kunnostivat lampia ja rakensivat kanavia, muokkasivat ja viljelivät tätä soista ja itävää aluetta sekä istuttivat hedelmällisiä puutarhoja. Myöhemmin alueella oli mehiläishoitoa ja viherhuone.[5] Koska luostarikokonaisuudesta tuli 1500-luvulla puolustusstrategisesti tärkeä kaupunkiosa, kuningas ja muut Vilnan asukkaat lahjoittivat munkeille suurempia ja pienempiä tontteja, mikä loi tarpeeksi tilaa neljälle puu- ja kahdelle hedelmätarhalle, lehdolle ja hautausmaalle pinta-alaltaan yhteensä yli 670 aaria (silloin 12 margųa t. morgenia).[10] Luostarin puutarhat olivat perinteisesti suljettu ja Bernardinaita ympäröi kiviaita. Osa puutarhasta oli maatilaa ja osa virkistysaluetta, johon kuului uimapaikka Vilnian rannalla Franciscuksen (Kolmen Ristin) mäen juurella.

Benediktiiniveljekset olivat sekä puutarhureita että puutarhavaalijoita. Joidenkin lähteiden mukaan veljien päiväkirjasta löytyy tieto, että noin vuosina 1761–1763 puutarha suunniteltiin uudelleen ja että vuonna 1767 ostettiin harvinaisia ja erityyppisiä kaukaisista maista tuotuja kukkasia ja koristeellisia kääpiöpuita. Samana vuonna puutarhaan rakennettiin tilat kukkien siementen ja vihannesten keräämistä ja varastointia varten talvella. Ilmeisesti veljekset olivat kiinnostuneita myös kasvitieteestä.[10]

1700-luvun lopussa–1800-luvulla luonnontieteilijän ja professorin S.B. Jundzilin ponnisteluilla Sereikiškėsin esikaupunkiin (nykyisen tenniskentän paikalle) perustettiin Vilnan yliopiston kasvitieteellinen puutarha, josta pian tuli yksi Euroopan runsaimmista kasvitieteellisistä puutarhoista. Vuoden 1831 marraskuun kansannousun jälkeen, johon osallistui monia Vilnan yliopiston opiskelijoita, tämä oppilaitos suljettiin, kasvitieteellinen puutarha hylättiin ja lopulta se rappeutui. Tilanne muuttui vuonna 1863[2] tai 1864, kun kenraalikuvernööri Muravjovin määräyksellä luostari suljettiin. Hallituksen ohjeiden mukaisesti luostarin rakennukset ja muut kiinteistöt, puu- ja hedelmätarhat siirrettiin valtionkassalle ja munkit lähetettiin muihin luostareihin. Suljetun luostarin rakennuksiin perustettiin Jekaterinan (Katariinan) mukaan nimetty kasarmi.[10] Luostarialueen itäosa, jossa oli puutarhoja, vahavalimoja, viher- ja kasvihuoneita, kuului tästedes Vilnan ensimmäiseen julkiseen kaupunkipuutarhaan. Alun perin sen tonttipalstoja vuokrattiin yksityishenkilöille vihannesten kasvattamiseksi.

Koska Bernhardin eli Pyhän Franciscus Assisilaisen kirkkoluostarikompleksin rajalta luoteeseen kenraalikuvernöörille kuulunut yliopiston kasvitieteellinen puutarha oli hajotettu, sai kuvernööri A. Patapovui tehtäväkseen perustaa kytkettyjen puutarhojen alue. Vuosina 1870–1872 maakunnan arkkitehti N.N. Čiaginas laati ensimmäisen hankkeen kolmen kaupunkipuutarhan, so. kasvitieteellisen, Bernardinain ja katedraalin tai Veršynun puutarhan yhdistämiseksi yhdeksi kaupunginpuistoksi. Suurin näistä kolmesta viheralueesta oli Bernardinain puutarha, joka oli aiemmin ollut suljettu ja pysynyt kaupunkiväestön tavoittamattomissa. Kuninkaallisen myllyn entisöinti-, Vilnia-joen pohjan muutos- ja Sventojo Jurgion (nykyinen Gedimino) prospektasta uudelle Aleksandrovskas (nykyinen Maironio) -kadulle johtavan bulevardin rakennustöiden lisäksi projekti sisälsi Bernardinain puutarhaan liittyviä toimia. Vilnian rantoja oli tarkoitus vahvistaa tukemalla rinteitä kivillä ja korottamalla pengertä, samoin oltiin suunniteltu bulevardille kastanjaistutuksia huomioidessa jo kasvavat puut sekä polkuja ja kujia koko Bernardinain alueelle.[10]

Puutarhanhoidosta käytiin usein kiihkeää keskustelua, mm. vuonna 1884 kaupungin kokouksessa keskusteltiin budjetista ja siitä, kuinka paljon rahaa oli tarkoitus käyttää puutarhojen ja aukioiden ylläpitoon, koska viherkasvien siemenet ostettiin Pariisista ja ne olivat hinnakkaita. Joten Pietarin taideakatemiasta valmistuneelle taiteilijalle Alexanderiui Straussuille (Vladislovas Štrausaselle) ja insinöörille Jasinskiuille[2] annettiin tehtäväksi luoda ja vuosina 1887–1888 he loivat toisen projektin, jonka mukaan puutarhaan rakennettiin puisia huvimajoja ja samankaltaisia rakennuksia, joista saa tuloja.[5] Heidän suunnitelmansa mukaan puistosta tuli yksi Liettuan moderneimmista puistoista ja jo vuonna 1888 se oli avoin yleisölle. Vilnan asukkaat kutsuivat sitä usein Bernardinain puutarhaksi, vaikka alueellisesti tämä ei ollut tarkka nimi, koska vain osa benediktiinien puutarhasta oli otettu mukaan puistoon.

Kaikki puiston rakennukset vuokrattiin. Mm. I. Šumanas perusti puutarhaan ylellisen ravintolan, johon kuului konsertti- ja ruokasali sekä "buffetti". Yksi "buffetin" vuokralaisista, V. Freinbergas palkkasi sotilasorkesterin soittamaan ulkoilmassa torstaisin ja sunnuntaisin kävijöiden houkuttelemiseksi. Aatelisten kesäkerho sijaitsi Kolmen Ristin kukkulan juurella ja siitä puutarhaan johti puinen silta Vilnian yli. Vuosina 1901–1902 puutarhaan rakennettiin arkkitehti K. Korojedovin suunnittelema puinen käsityöpaviljonki osana siellä pidettyä maatalouden ja pienteollisuuden näyttelyä. Vuonna 1907 se muutettiin kesäteatteriksi ja purettiin vuonna 1939. Myöhemmin liettualaiset ja puolalaiset taidekriitikot tunnustivat tämän teatterin Vilnan modernityylisten rakennusten parhaimmistoon kuuluvaksi.[5]

Entisen Bernardinluostarin talousvyöhykkeellä Vilnian mutkassa, toisella puollella Jekaterinan kasarmin aitaa, oli luostarin ajoilta edelleen monia lähteitä ja lampia jäljellä. Vuonna 1906 saksalainen hydrauliikkainsinööri O. Smeker suunnitteli laajan arteesisten kaivojen, vesipumppuaseman ja vesisäiliön verkoston Bernardinain puiston ja puutarhan alueelle. Vesihuollon rakentaminen aloitettiin vuonna 1912 ja muutamaa vuotta myöhemmin vuonna 1914[2] suuri, Vilnan ensimmäinen pumppausasema aloitti toimintansa. Tämän pumppausaseman rakennus on rakennettu uusgoottilaiseen tyyliin ja sen arkkitehtuurissa on yhtäläisyyksiä katolilaisen kirkon kanssa.

Toisen maailmansodan jälkeen, Neuvostoliiton aikana, puisto nimettiin nuorisopuistoksi ja sen maasto muuttui merkittävästi.[6] Siihen rakennettiin näyttämö ja kinoteatteri Vasara (suomeksi ’Kesä’), tanssilattia, karuselli ja leikkikentät lapsille. Vielä vuonna 1960 siellä seisoi Josif Stalinin muistopatsas.[5] Vuonna 2013 yli vuoden kestäneen jälleenrakennuksen yhteydessä kaikki nähtävyydet ja näyttämö kunnostettiin, tanssilattiaa korotettiin sekä puistolle palautettiin sen aito 1800-luvun ilme ja nimi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vilna kolmessa päivässä . 19.01.2015. Issuu Inc.. Viitattu 16.4.2020. [vanhentunut linkki]
  2. a b c d e f g h Bernardinų sodas (Sereikiškių parkas) (Bernardinai puutarha (Sereikiškės puisto).) 5.11.2016. VilniusGO Administratorius. Viitattu 16.4.2020. (liettuaksi)
  3. a b c Sereikiškių parko Bernardinų sodo taisyklės. (Sereikiškės puiston Bernardinai puutarhan säännöt.) VšĮ „Vilniaus miesto parkai“. Arkistoitu 25.2.2020. Viitattu 16.4.2020. (liettuaksi)
  4. a b c d e Sereikiškių parko Bernardinų sodas. (Sereikiškės puiston Bernardinai puutarha.) VšĮ „Vilniaus miesto parkai“. Arkistoitu 4.4.2020. Viitattu 16.4.2020. (liettuaksi)
  5. a b c d e f g Bernardinų sodo istorija. (Bernardinai puutarhan historia.) 7.01.2018. Made in Vilnius. Viitattu 16.4.2020. (liettuaksi)
  6. a b c Evaldas Utyra: Dalis Sereikiškių parko vadinsis Bernardinų sodu. (Osa Sereikiškės puistoa saa nimeksi Bernardinai puutarha.) 17.12.2008. www.delfi.lt. Viitattu 16.4.2020. (liettuaksi)
  7. a b Kamilė Naraitė: Bernardinų sodai – Park in the heart of Vilnius. (Bernardinai puutarha - puisto Vilnan sydämessä.) 16.02.2020. spottedbylocals.com™. Viitattu 16.4.2020. (liettuaksi)
  8. a b c Bernardine Gardens. (Bernardinai puutarha.) Vilnius Tourist Information Centre.. Viitattu 16.4.2020. (englanniksi)
  9. a b Päivi Seppä-Lassila: Vihreä virkistyspaikka Vilnassa ‒ Bernardinen puisto. 9.9.2017. Parasta lähteä nyt. Matkoja lähelle ja kauas. Viitattu 16.4.2020.
  10. a b c d e Dalia Žemaitytė: Bernardinų sodas ar Sereikiškių parkas? (Bernardinai puutarha tai Sereikiškės puisto.) 7.09.2007. Bernardinai.lt. Viitattu 16.4.2020. (liettuaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]